Olen aikaisemmin kirjoittanut Katja Ketun kahdesta teoksesta (Surujen kerääjä, Hitsaaja). Nyt luin uusimman eli Kätilön. Tästä kirjasta on ollut lehtien palstoilla paljon puhetta. Huomiota herätti sekin, ettei Kätilö ollut Finlandia-ehdokkaiden joukossa, vaikka monet pitivät sitä potentiaalisena voittajana. En ihmettele. Kettu on lupaavimpia nuoria kirjailijoitamme ja Kätilö hänen tasoisensa teos.

Kätilö perustuu ainakin osittain tositapahtumiin. Eletään sodan aikaisessa Lapissa. Nimihenkilö kätilö Villisilmä  rakastuu saksalaiseen SS-upseeriin. Rakkaus on väkevää, mutta sakeaa on ympärillä vellova elämäkin, joka ei sovi heikkohermoisille. Sen on joutunut kokemaan myös Villisilmän rakastettu Johann Angelhurst, joka on sotinut jo Ukrainassa ja saanut  sieltä  siirron Lappiin. Ukrainan kokemukset ovat traumatisoineet Johannin, vaikka hän on yrittänyt sulkea ne pois tietoisuudestaan. Syyllisyys ei hellitä.

Villisilmä on oikeastaan aika traditionaalinen pohjoisen naishahmo: noitien tai parantajien sukua, kotonaan yrttien ja loitsujen parissa, yhtä ympäröivän luonnon kanssa. Villisilmässä kuten muissakin teoksen henkilöissä on tuttua arktista hysteriaa ja fiktiivistä Lapin eksotiikkaa, mutta kliseisiksi nämä hahmot eivät kuitenkaan käänny.

Kettu on myös loistava kielenkäyttäjä. Ekstrana lukija pääsee nauttimaan Peräpohjolan murteen taitavasta hyödyntämisestä.

Mielenkiintoista on, että myös toinen nuori suomalainen naiskirjailija Jenni Linturi käsittelee sotatraumaa ja -syyllisyyttä teoksessaan Isänmaan tähden. Ehkä sodasta syntyy toisenlainen kuva, kun sitä käsittelevät ihmiset, joilla on jo etäisyyttä sotasukupolveenkin?

Muutaman ihmisen kanssa olemme ihmetelleet, miten olemattomat tiedot saimme koulussa esimerkiksi Lapin sodasta. Oppikirjoissa se kuitattiin parilla rivillä eikä opettajallakaan ollut  siihen lisäämistä - tai ei ollut halua lisätä.  Vasta aikuisiällä olemme tulleet tietämään, mitä Lapissa(kin) todella tapahtui. Kätilön kaltainen fiktio konkretisoi ja havainnollistaa näitä tapahtumia entisestään. Sota kosketti hirvittävällä tavalla myös siviilejä eikä  ollut vain sotajoukkojen siirtelyä rintamalohkoilla. Miten kauan sota vielä ruokkii suomalaista kirjallisuutta ja muuta fiktiota,  jää nähtäväksi. Nyt aihepiiri näyttäisi vielä olevan täysissä voimissa.