Joskus viime vuosikymmenellä minulla oli dekkarikausi. Se alkoi, kun työtoveri kehui Patricia Cornwallin Kay Scarpetta -dekkareita. Olivathan ne erilaisia kuin perinteiset Poirotit,  Miss Marplet ja Holmesit, joista en ollut juuri välittänyt, paitsi filmattuina. Realistisempia Maigretteja luin joskus nuorempana jonkin verran. Mutta kaikki Scarpetat tuli lukaistua putkeen, samoin sitten Henning Mankellit, aikuisten Remekset, jokunen Donna Leon, Leena Lehtolainen, Anne Holt ja Liza Marklund sekä satunnaisia löytöjä. Sitten seurasi kyllästyminen.

Nykyään luen dekkareita lähinnä sillä periaatteella, että jos lähikirjaston "tänään palautettuja" -hyllyssä on jokin kiinnostavalta vaikuttava kirja, otan sen kokeeksi ja luen, jos huvittaa. Viimeksi mukaan tarttui jokin J. Chrishamin teos, jonka nimeä en edes muista. Jaksoin ehkä 50 sivua - ja sepä siitä. Sen sijaan toisen lainaamani kirjan, Anne Holtin Sokea jumalatar, luin loppujen lopuksi kokonaan. Alkuteos on ilmestynyt jo 1993, joten mistään uutuudesta ei ole kyse. Teos on kuitenkin kestänyt aikaa melko hyvin. Ideana on huumekauppa ja sen peittelemiseksi tehdyt henkirikokset. Jäljet johtavat yhteiskunnan eliitin pariin. Syy huumeiden kauppaamiseen eli rahan hankkimiseen oli mielestäni vähän epäuskottava. En kerro, mikä se oli, etten tule paljastaneeksi juonta liikaa niille, jota eivät ole teosta lukeneet. Kyllä sillä voi jonain luppopäivänä itseään viihdyttää.