Kuten nimistä näkyy, Postikorttimurhilla on kaksi kirjoittajaa. Tiedän toki Liza Marklundin, mutta Patterson on minulle aivan tuntematon suuruus. Takakansiteksti kuitenkin valistaa, että Patterson on "yksi maailman kaikkien aikojen suosituimmista kirjailijoista. Hänellä on enemmän teoksia New York Timesin bestseller-listalla kuin yhdelläkään toisella kirjailijalla." Selevä!

Kirja kertoo nuoresta miehestä ja naisesta, jotka tehtailevat taiteen nimissä kaksoismurhia pitkin Eurooppaa. Lopulta he saapuvat Tukholmaan, ja heidän kannoillaan saapuu amerikkalainen poliisi Jacob Kanon, jonka tytär on näiden murhattujen joukossa. Asiaan joutuu sekaantumaan myös Aftonpostenin toimittaja Dessie Larsson. Näiden kahden välille kehittyy romanssi. Kanonin hahmo on  mielenkiintoisempi kuin kaavamaisimmat dekkareiden rikospoliisit. Hahmoon tulee särmää siitä, että Kanon on sekä uhrin isä että rikoksen tutkija, mutta epävirallisesti. Koska hänen kotimaansa on USA, vastakkain asettuvat myös amerikkalaisen rikostutkinnan käytänteet ja Ruotsin poliisin toimintatavat. Dessie puolestaan on pliisumpi mutta  uskottavampi hahmo kuin Marklundin vakiosankaritar Annika Bengtzon, jonka riskinotto ja  etevämmyys hölmöihin poliiseihin, tuomareihin ja syyttäjiin verrattuna on joskus melko rasittavaa.

Teos on ammattimaisen vetävästi kirjoitettu, ja sen lukaisee melkein yhdeltä istumalta. Tämä tarkoittaa myös, että se on riittävän kiinnostava, jotta sen viitsisi lukea, vaikka ei ole erityinen dekkarifani. Postikorttimurhat on elokuvamainen teos, enkä ihmettelisi, jos se jonain päivänä myös filmattaisiin. Vai onko se liiankin väkivaltainen suuren yleisön elokuvaksi? Uskon, että tämä teos kuluu dekkareiden ystävien käsissä.