Minkähän ikäisinä ihmiset alkavat aktiivisesti muistella menneitä? Enpä tiedä, mutta huomaan piirteen itsestäni yhä useammin. Eilenkin vaivuin muistoihin, kun katselin ja kuuntelin  Teemalta Chopinin muistokonserttia. Mieleen palasi konsertti, jossa Izumi Tateno soitti Chopinin etydejä. Se ei varmaan ollut ensimmäinen klassisen musiikin konsertti, jota olen ollut kuuntelemassa mutta ensimmäinen, joka on jäänyt elävästi ja elämyksenä mieleen. Luulisin, että Tateno soitti Vallankumousetydin ylimääräisenä vai kuvittelinko vain, että se on se. (Siihen aikaan en vielä juuri tunnistanut kappaleita.) Ja sitten taas hakattiin käsiä! Posket punaisina ja sydämenkyllyydestä! Tätäkin etydiä kuuntelin sittemmin usein. Sehän istui ajanhenkeenkin kuin nenä naamaan.

Kuvittelisin kuulleeni myös Vladimir Ashkenazyn soittavan Chopinin etydejä, mutta missä? Jyväskylän kesässä yliopiston salissa? Vai olivatko ne sittenkin Beethovenin pianosonaatteja? Hieno konsertti joka tapauksessa. Vuosia myöhemmin V. A. esiintyi  Kuopion musiikkikeskuksessa. Yleisö läpytti innokkaasti ja kritiikki oli ylistävä, mutta minulle konsertti oli pettymys: hengetöntä, kyllästynyttä, rutiininomaista läpisoittoa. Vai onko asia niin, että nuorena kaikki koetaan voimakkaammin, koska elämykset ovat uusia ja tuoreita? Myöhemmin mikään ei tunnu miltään. Olen huomannut saman asian myös kirjoista. Alle parikymppisenä luettu Dostojevskin Idiootti oli järisyttävä; nyt tulee harvoin vastaan teosta, joka tekisi kummoistakaan vaikutusta, vaikka olisi periaatteessa hyvä. En ole uskaltanut lukea Idioottia uudestaan; haluan säilyttää sen mielikuvan, jonka se teini-ikäisessä synnytti.

Chopinin nocturnoja kuunnellessa tulee mieleen jokin aateliskartano, yöksi tummuva lämmin elokuun ilta, suihkulähteen solina ja  kukkien tuoksu puutarhassa, kynttilöiden lepatus, puoliääneen vaihdetut repliikit ja viipyilevät katseet ja kaiken keskipisteenä Chopin soittamassa. Oliko mitään tällaista? Sillä ei itse asiassa ole väliä. Tämä romanttinen kuvitelma on ihan ikioma ja saa sellainen ollakin.