Verenpaine nousee aina, kun luen netistä  keskusteluja kasvattajien suhmuroinnista. Mistä ihmeestä koirankauppoihin ovat pesiytyneet toimintatavat, joita ei siedettäisi missään muissa normaaleissa kaupoissa? Toisaalta en voi olla aina uudestaan hämmästymättä, miksi ihmiset suostuvat omituisiin kauppaehtoihin ja tulevat sitten jollekin nettipalstalle vinkumaan kasvattajan epäoikeudenmukaisuutta!

Viimeksi lueskelin vääntöä siitä, paljonko kasvattajan pitää alentaa urospennun hintaa, jos hän pidättää itsellään jalostusoikeuden eli mahdollisuuden käyttää sitä kolmeen astutukseen. Monien keskustelijoiden mielestä oli ihan jees, jos hinnanalennus on 200 euroa! Haloo! Oletetaanpa, että pennun hinta on 1200 euroa, jolloin hyppyraha ja lisäksi astutusmaksu per pentu on useissa roduissa 10% pennun hinnasta eli tässä tapauksessa 120 euroa. Uros astuu ne kolme narttua, jotka saavat viisi pentua kukin. Uroksen omistaja nettoaisi näistä astutuksista 2160 euroa. (Kookkaiden rotujen pentueet ovat sitä paitsi keskimäärin suurempia kuin 5 pentua.) Nämä tulot jäisivät kuitenkin uroksen omistajalta saamatta 200 euron nimellistä korvausta vastaan! Reilua?

Jos kasvattaja haluaa pidättää oikeuden kolmeen tulokselliseen astutukseen, on asiallista tehdä oikea sijoitussopimus tai alentaa pennun hintaa ratkaisevasti enemmän. Tiedän toki, että jalostusoikeus jätetään usein kokonaan käyttämättä, kuten jätetään sijoituskoirakin käyttämättä jalostukseen, mutta se ei ole koiran ostajan eikä sijoitukseen ottajan ongelma. 

Jalostusoikeuden jättämisessä kasvattajalle ei sinänsä ole mitään väärää. Kun asiasta on mustaa valkoisella, koiran omistaja ei ainakaan periaatteessa voi kieltäytyä luovuttamasta koiraa astutukseen kuten kasvattajan harmiksi voi muuten käydä. Selvintä kuitenkin olisi, että kasvattaja ja pennun ostaja pystyisivät sopimaan asiasta ilman kauppakirjan ehtoja ja kosmeettisia hinnanalennuksia: "Myyn tämän pennun sinulle sillä oletuksella, että jos se aikuisena on jalostuskelpoinen ja sopii jollekin nartulleni, voin käyttää sitä jalostukseen ja maksan käytöstä normaalit astutusmaksut." Tiedän, että tämä on aika idealistinen toive. Sehän edellyttäisi  luottamusta, sitä että ihminen pitää minkä lupaa. Jotenkin tuntuu, että se alkaa olla katoavaa kansanperinnettä - tai on aina ollut? Ongelmia saattaisi aiheutua myös siitä, että uroksen astumien narttujen = jälkeläisten määrää on useissa roduissa rajoitettu. Voisi käydä niinkin, että uros on jo astunut muiden omistamia narttuja kiiintiönsä täyteen ja sen kasvattaja jäisi sitten nuolemaan näppejään. Ei kiva!