Kirjaston tänään palautettuja -hyllystä tarttui taas mukaan dekkari, tällä kertaa Matti Röngän Isä, poika ja paha henki (2008). Helteen pehmentämin aivoin jopa luin sen läpi. Teos on ohuehko ja nopealukuinen...Myönnän, että teos ansaitsisi asiallisen arvion, mutta minulle tuli mieleen vain, että miksi se on kirjoitettu. Mihin se pyrkii? Vika ei ole kirjassa vaan minussa. Koska en pidä ns. äijäkirjallisuudesta, minun tulisi pitää näppini irti siitä.

Matti Röngän "sankari" Viktor Kärppä on kylläkin kekseliäs hahmo dekkarin päähenkilöksi. Sille nostan hattua. Itse asiassa Röngän kirjakaan eri ole perinteinen dekkari, mutta käytän tätä nimitystä paremman puutteessa. Perinteisellä dekkarilla tarkoitan teosta, jossa juonen kulku rakentuu siten, että tehdään rikos tai rikoksia, joita poliisi tms. ryhtyy selvittelemään syyllisen selville saamiseksi.