Vihaan sitä aikaa vuodesta, joka on kohta käsillä ja kadehdin niitä ihmisiä, jotka voivat paeta sitä etelän lämpöön ja valoon muutamaksi kuukaudeksi. Pian on entistäkin pimeämpää, liukasta, loskaista ja kylmää. Lumen tulo helpottaa tilannetta hieman, mutta usein pysyvä lumi tulee Kuopion seudullekin vasta joulun tienoilla. Kuulun kaamosmasentujiin ja saan kamppailla pitääkseni itseni käynnissä loppusyksystä ja sydäntalvella. Kirkasvalolampun olen tietenkin hankkinut. En oikein osaa sanoa, onko siitä ollut hyötyä. Ehkä on, ehkä ei. Lamppua en vielä ole ottanut käyttöön; pidän sitä ikään kuin varalla. Suklaan syönti on jo "huomaamattani" lisääntynyt. Ei hyvä! Alkuvuoden 10 kilon laihdutus valuu kohta jojoilmiön vuoksi hukkaan, ellen ryhdistäydy.

Muutaman sukupolven takaisessa maatalousyhteiskunnassa siirryttiin näihin aikoihin sisätiloihin tekemään puhdetöitä ja makaamaan uuninpankolla. (Juu tiedän - kotieläimet piti silloinkin ruokkia jne.) Valoisaan vuodenaikaan sen sijaan painettiin pitkää päivää. Tämä luonnollinen vuodenkierto ja siihen liittyvä aktiivisuuden vaihtelu on varmaan meillä talviuupujilla geeneissä. Olen  miettinyt (siis ihan oikeasti, en läpällä), millainen terveysriski on pakottaa elimistönsä rytmiin, joka ei ole sille luontainen.

Mutta eipä auta kuin kohdata pimeyden ydin tänäkin talvena. Tietoisuus siitä, että maaliskuussa helpottaa, auttaa pahimman yli.

Tänä aamuna oli kuitenkin hieno keli - syksyllä ja talvellakin on puolensa! Yöllä oli satanut vielä pari senttiä lunta, joten maata peitti aikaisin aamulla koskematon lumivaippa. Siinä näkyi hienosti, keitä oli ollut liikkeellä ennen meitä. Oli esimerkiksi isommat ja pienemmät jäniksenjäljet. Itse asiassa  jälkiä oli paljon. Joko samat jänikset olivat juoksennelleet sinne tänne tai sitten cityjänisten lisääntyminen on sujunut kesällä tuloksekkaasti. Talvella kanta varmaan harvenee, vaikka lyhteet ja lintulaudoilta tippuvat siemenet  tarjoavat niillekin mukavaa täydennystä ruokavalioon. Puutarhamökkialueellahan jänikset ovat todellinen riesa, ja siksi kolmella miehellä on lupa ampua  niitä. Vuosi - pari sitten jänikset ja myyrät olivat tehneet selvää jälkeä mm. pensasaidoista, mikä on tietysti todella raivostuttavaa; häviäähän siinä naapurusten välinen näkösuoja ja uuden kasvattaminen ottaa aikansa.

Mutta tähän aamuun palatakseni: auringon nousu valaisi pilvettömän itätaivaan ja lumisen mutta samalla vielä keltaisena ja punaisena hehkuvan maiseman, tyyni lammen pinta kiilteli mustana värikkäässä ympäristössään ja oli aivan hiljaista.  Sunnuntaiaamuna ihmiset nukkuvat pitempään eivätkä koiranulkoiluttajatkaan olleet vielä liikkeellä. Olisin viihtynyt pitempääkin ulkona, ellei olisi ruvennut paleltamaan. Kotiin palattuani nöyrryin ja kaivelin esille paksumpia vaatteita - talvivaatteita.