Susanna Alakoski on ruotsinsuomalainen kirjailija, sosionomi koulutukseltaan.  Hänen ensimmäinen teoksensa Sikalat oli arvostelumenestys sekä Ruotsissa että Suomessa. Kirjasta on tehty myös elokuva, suomalaiselta nimeltään Sovinto? tai Sovitus? Jotain melko omituista kuitenkin. Pääosassa  on Millennium-elokuvasta tuttu Noomi Rapace.

Hyvää vangkilaa toivoo Jenna kertoo mielestäni läheisriippuvuudesta. Anni on ruotsinsuomalaisen Niemisen perheen onnistuja, sosiaalityöntekijä. Hänen vanhempansa sen sijaan ovat ennen aikojaan kuolevia juoppoja ja veli Sami narkomaani. Teoksen nimessä esiintyvä Jenna on Annin ja hänen Dan-miehensä tytär, joka pitää Sami-enostaan. Anni kadottaa oman elämänsä huolehtimalla loputtomasti Samista, ei ensisijaisesti käytännössä, vaan stressaamalla, miten Sami milloinkin pärjäilee vai pärjääkö ollenkaan. Huolehtijan roolin Anni on omaksunut jo lapsuudenkodissaan. Siitä hän ei osaa päästää irti.

Alakosken sosionomin koulutus näkyy teoksessa. Hän tietää, millaista on narkomaanin elämä ja millainen on se yhteiskunnan aparaatti, jonka tarkoituksena on auttaa niitä ihmisiä, joita  kutsumme syrjäytyneiksi. Tämä koneisto luokittelee, nimeää, leimaa ja pompottaa kynsiinsä joutuneita ihmisiä,  kehittelee teorioita syistä ja seurauksista sekä tuottaa keinoja, joiden tarkoituksena on normalisoida vinoon mennyt elämä. Anni - tai voinee sanoa Alakoski - suhtautuu tähän koneistoon kriittisesti. Se tuottaa paljon sosiologista jargonia, mutta supistuvien resurssien puitteissa liian vähän onnistumisia.

Teoksen aihepiiri alkaa olla tuttu, eikä kirja koukutakaan lukijaa sisällöllään. Vaikuttavinta on Alakosken kiihkeä, melkeinpä raivokas, lauserakenteet murtava, toistoa viljelevä kieli. Alakoski on totta tosiaan tosissaan!