Kampaustuokion päätteeksi koiruudet saavat puruluun, kukin omansa ja samanlaisen. Yksi alkaa järsiä luutaan innokkaasti ja jatkaa ehkä kymmenisen minuuttia. Toinen natustelee sitä tovin ja kolmas ei välitä luusta juuri ollenkaan. Tuokion kuluttua lattialla lojuu yksi vähän pitemmälle järsitty ja kaksi melkein aloittamatonta luuta.

Muutaman päivän kuluttua tilanne on kuitenkin se, että yksi luista on ihan tynkä ja kaksi muuta vain vähän aloitettuja. Vain yksi koirako on ollut kiinnostunut puruluusta? Ei sittenkään; ne kiinnostuvat samasta puruluusta. Kun joku järsii luuta, toiset seuraavat silmä kovana, onnistuisivatko kaappaamaan juuri sen luun, vaikka lattialla on näkyvillä kaksi muuta, jotka voisi vapaasti ottaa. Se jolla luu on, huomaa ryöstöyritykset ja murahtaa varoitukseksi: tämä on MINUN. Varsinkin Pilvi ja Luna innostuvat myös juoksemaan hippasta. Toinen juoksee luu suussaan karkuun ja toinen pinkoo perässä. Ne käyvät houkuttelemassa toisiaan leikkiin: tulevat luun suussaan toisen eteen ja tekevät leikkiinkutsukumarruksen.

Vähitellen ensimmäinen puruluu häviää parempiin suihin, ja sitten käydään yhteisvoimin toisen kimppuun, ja kolmannen. Menetelmä on oikeastaan aika kekseliäs;  luista riittää huvia päiväkausiksi.