Minulta on kysytty, miten Tuisku-muori pärjäilee. (Tuisku on koira, jonka revennyt ristiside leikattiin kesällä. Loppusyksystä kävi ilmi, ettei leikkaus mennyt aivan nappiin, jos ei täysin pieleenkään.) Juu - mutta Tuisku voi olosuhteisiin katsoen aika mukavasti. Kovin pitkiä matkoja emme toki yritäkään kävellä, mutta sellainen kilometri näyttäisi ainakin päällisin puolin menevän sujuvasti. Vauhtiakin riittää. Jotenkin minusta tuntuu, että Tuiskun on helpompi liikkua puolijuoksua kuin kävellä hitaasti. Irti en uskalla Tuiskua päästää ennen kuin kesäkeleillä. Se on tietysti harmi. Jossain vaiheessa vaikutti, että sillä olisi kipuja, joten se sai kipulääkekuurin, mutta sen jälkeen on pärjätty ilman.

Odotan kyllä kovasti kesää, jolloin Tuiskukin pääsee liikkumaan oman halunsa mukaan edes puutarhamökin tasaisella pihanurmella. Ei sen puoleen, nurmikin voi tehdä tepposet. Kun Tuisku oli muutaman kuukauden ikäisenä ensimmäistä kertaa käymässä perinnemökillä, se liukastui sateen liuottamalla pihanurmella ja sai varpaaseen hiusmurtuman. Eläinlääkärin mielestä pennun murtuma paranisi nopeasti, ja niin kai kävikin. Kerran olimme sitten näyttelyssä, jossa kehä oli tihkusateen kastelemalla nurmella. Tuomari valitti Tuiskun liikkuvan jotenkin omituisesti; hän siis selosti asiaa minulle suullisesti arvostelun jälkeen. Edellisenä päivänä Tuisku oli ollut sisänäyttelyssä ja saanut toisen serttinsä ilman, että liikkeissä olisi ollut mitään huomautettavaa.

Ihemettelin, mikä liikkumista tässä nurmipohjaisessa kehässä vaivasi. Vasta jälkeenpäin olen huomannut, että Tuisku on aina varovainen ja jäykänoloinen kostealla nurmella. Luulisin, että pentuna sattunut ja kipua aiheuttanut tapaturma on jäänyt sen muistiin.