Samettikukkia olen kasvattanut siemenestä iät ajat. Ne ovat maailman helpoimpia tapauksia eivätkä petä koskaan. Nytkin latoin kasvamaan sekä kääpiösamettikukkia että keskikokoisia ja isoja. Samettikukat itävät nopeasti, parissa päivässä. Ilman muuta ne voisi laittaa aikaisemminkin itämään, mutta silloin tulee aina vastaan se ongelma, miten istutusruukkujen armeija mahtuu olemaan sisällä varsinkin, jos taimien vieminen ulos viivästyy liian kylmien säiden vuoksi. Tähän aikaan kylvetyt samettikukat kukkivat vasta loppukesällä, mutta jatkavat sitten kukkimista talven tuloon saakka. Se ei ole hassumpaa, sillä syksymällä muut kukat ovat jo lopettaneet tai lopettelemassa kukintaa.  Samettikukkia on meillä varsinkin ruukuissa, vähemmistö suoraan maassa. Ruukut ovat siitä käteviä, että niitä voi siirrellä sinne, minne tarvitaan piristystä.

Muutama viikko sitten  kylvetyistä ahkeraliisoista sen sijaan ei tule mitään. Ne itivät huonosti, ja harvat itäneet siemenet jämähtivät taimina  muutaman millin pituisiksi kasvamatta siitä eteenpäin ollenkaan. Siemenet oli ostettu Terrasta.

Ja aiheesta poiketen, ensimmäiset muuttolinnutkin on sitten nähty ja kuultu: peipponen, kiuru ja lokki. Lähellä on lintujen suosima lammenrantametsikkö. Rakastan kevään ja alkukesän aamuja tässä metsikössä, johon teen koirien kanssa niiden aamulenkin. Aurinko nousee lammen takaa lämmittämään ja kymmenet linnut sirkuttavat ja livertävät ja narskuttavat kukin tavallaan. Muuten on vielä niin hiljaista, ettei uskoisi olevansa parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Maailma on vielä koiranulkoiluttajien ja satunnaisten hölkkääjien ja sauvakävelijöiden hallussa.