Koira A on esitetty muutamassa näyttelyssä, jossa se on saanut yhden hylsyn muristuaan tuomarille sekä T:tä ja H:ta ja onnenkantamoisena yhden EH:n  ns. vinkuintiaanilta. Tulosten heikkous selittyy sillä, että koira on liian kookas, sillä on köyry selkä ja käyrät  eturaajat sekä höttöinen, liian pehmeä turkki. Polvet ovat 1/1 ja takaraajojen kulmaukset olemattomat.  Molemmissa  silmissä on distichiasis, ja toisesta on lisäksi leikattu kirsikkasilmä. Leuat ovat kapeahkot, ja koiralta puuttuu kaksi P1:tä ja yksi M3-hammas.

Koira B on ihanteellisen kokoinen, erinomaista tyyppiä edustava havaneesi, jolla on hyvät mittasuhteet, suorat eturaajat, erinomainen karvanlaatu ja reipas luonne. Silmissä ei ole mitään huomautettavaa, ja polvet ovat 0/0. Sillä on riittävän leveät hammaskaaret ja hampaat suorassa rivissä; yläleuasta puuttuu yksi P2-hammas. Koiran vanhemmat ovat kansainvälisiä valioita, ja se itse on valioitunut rivakasti.

Kumpaako koiraa käyttäisit jalostukseen, jos näistä kahdesta pitäisi valita? Toinen näistä kuvitteellisista koirista on Havannalaiset ry:n jalostusohjesäännön mukainen ja mahdollinen pentue pääsisi yhdistyksen pentuelistalle, jos myös sille valittu uros/narttu täyttäisi jalostusohjesäännön vaatimukset. Toinen ei pääsisi.

Arvaatkin varmaan, että jalostuksesta diskattava koira olisi B. Se johtuu siitä, että siltä puuttuu yksi P2-hammas. Ymmärrän, että jalostustoimikunnan epäkiitollisena tehtävänä on vetää  raja johonkin, ja rotumääritelmässä todellakin hyväksytään P1- ja M3-hampaiden puutokset, mutta P2:t koiralla pitäisi olla. Koira on kuitenkin kokonaisuus, ja aina kun ryhdytään piipertelemään pikku asioiden parissa, on vaarana päätyä omituisiin tuloksiin. Eipä silti, kasvattaja vastaa itse valinnoistaan eikä pentueen pääseminen yhdistyksen listalle  ole välttämätöntä.

Jalostustoimikunta on myös päättänyt kannustaa kasvattajia käyttämään vanhempia koiria jalostukseen nostamalla urosten hyväksyttävän jälkeläismäärän 80:een ja narttujen pentuemäärän 5:een. Ottamatta muuten kantaa tähän päätökseen hämmästelen hieman sen perusteluja. Voihan pienemmänkin jälkeläismäärän jakaa uroksen/nartun elinkaarelle; sehän riippuu vain omistajasta.

Jtmk on myös perunut kaavailemansa kolmen vuoden sanktion vääriä tietoja ilmoittaneen jalostuskoiran omistajalle. Sanoisin, että vähintään järkevä päätös varsinkin kun näytti siltä, että nartun omistaja olisi ollut vastuussa siitäkin, mitä uroksen omistaja on hänelle kertonut tai jättänyt kertomatta.