Mikään ruoanlaittoon haiskahtava ei todellakaan ole minun heiniäni. Myös kaikenlaisen säilömisen olen kiertänyt kaukaa. Mutta niinpä vain innostuin tekemään hilloa. Sysäyksen siihen antoivat puutarhamökin aronia-aidat, joissa oli tänä syksynä niin runsaasti isoja, mehukkaita marjoja, että oksat notkuivat marjojen painosta. Pienoisen ongelman aiheutti se, ettei kukaan osannut sanoa, ovatko aidat koriste- vai marja-aroniaa. Yritin selvitellä asiaa kirjojen ja netin avulla, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Sitten vastaan tuli tieto, että aronian marjoja voi käyttää, vaikka kyseessä ei olisikaan marja-aronia. Siispä tuumasta toimeen.

Seuraavaksi piti löytää hilloresepti. Niitähän on tietenkin netissä. Valitsin sellaisen, jossa on puolet omenaa, puolet aronian marjoja ja aika reippaasti sokeria. Hillo valmistui helposti ja nopeasti. Tein kahdenlaista, sellaista joka muussattiin sauvasekoittimella ja toista, jossa marjat jätettiin kokonaisiksi. Hillo on ihan siedettävää; tosin hieman iian imelää minun makuuni. Myös vähemmän sokeria sisältäviä reseptejä olisi ollut tarjolla; pitänee joskus kokeilla.

Joitakin netistä löytyneitä reseptejä kyllä ihmettelen. Esimerkiksi jos mehu tehdään pelkästä aroniasta - vaikka kyseessä olisi marja-aronia - luulisin sen olevan maultaan aika karua. Tällaista mehua kuitenkin joku kertoi tekevänsä ja hyväksi kehui! Kaipa on uskottava - tai sitten on kyse makuasioista.