Kopioin tähän alkuun yleisönosastokirjoituksen paikallisesta lehdykästä:

Koira karsii jyvät akanoista

Kun hankkii koiran, karsiutuu naapurustossa jyvät akanoista.

Toiset ottavat ilolla vastaan, toiset ovat ilkeitä kaikkitietäviä neuvojia, jotka antavat ohjeita, miten pitää koiraa kasvattaa.

Pääasia lienee, ettei koira tee pahaa kenellekään, oppii hyvät tavat omistajaltaan ja on rakas lemmiki omassa perheessään.

Täydelliset näyttelykoirarobotit ovat lähinnä säälittäviä.

                                                              (SS 2.10.2011)

 

Huoh! Allekirjoitan täysin jutun kolmannen kappaleen, mutta muuten sepustus tuntuu lapselliselta, ja varsinkin viimeinen kappale on jo huvittava.

Mutta on jutussa myös ajattelemisen aihetta. Usein kokeneet koiranomistajat tai sellaisina itseään pitävät todellakin syytävät  mielipiteitä ja neuvoja, vaikka niitä ei olisi pyydettykään. Enimmäkseen tämä tehdään hyvässä tarkoituksessa; joskus tavoitteena on korostaa  omaa osaamista, kokemusta ja tietämystä. Tunnistan itsessänikin tämän ominaisuuden ja olen yrittänyt sitä karsia. Paljon riippuu myös siitä, miten  neuvot muotoillaan ja missä äänensävyssä niitä jaellaan. Muuten tuore pennun omistaja kokee neuvot syytöksiksi: - Älä nyt ääliö tuolla tavalla opeta sitä taluttimessa liikkumista! Jostain syystä koirat herättävät voimakkaita tunteita, joten kannattaa lähteä siitä, että aloittelija suhtautuu asiallisiinkin neuvoihin herkkähipiäisesti.

Olen varmaan aikaisemminkin kertonut muinaisen naapurin noutajan pennusta, josta omistajan selän takana sipistiin, että se on taatusti sairas. Lopulta joku sanoi tämän omistajalle, joka loukkaantui. Noin vuoden ikäisenä koira lopetttiin - koska se oli sairas.

Nyt naapurissani on samojedin pentu, josta voisin vannoa, että sen takaosassa on jotain  pielesssä. Sanonko sen omistajille? En. He ovat niin onnellisia pennustaan! Menepä siihen töksäyttämään, että viekää koira eläinlääkärin tutkittavaksi. Sitä paitsi toivon hartaasti, että olen väärässä. Ehkä koiran  surkeat liikkeet ovat vain pentumaisuutta? Jos taas olen oikeassa, omistajien on jossain vaiheessa pakko huomata koiransa tilanne. Se minua tosin mietityttää, onko pennulla kipuja ja huomaavatko omistajat mahdolliset kipuoireet. Niitähän  ei aina ole kokeneemmankaan helppo huomata. 

Koiramme-lehdessä oli aikoinaan tähän aihepiiriin liittyvä, hauska esimerkki.Omistaja on pentunsa  kanssa liikkeellä, ja ihmiset ihastelevat tulokasta. Sitten paikalle tupsahtaa  koiraihminen ja toteaa: - Ruma pää tuolla noutajan pennulla. Juu - mutta kun kysessä olikin hoffi, jonka pään ei pidä olla samanlainen kuin kultsulla!