Siri Hustvedt on noussut suosioon myös Suomessa. Niinpä hänen tuoreet teoksensa suomennetaan rivakasti. Hutsvedt on  muuntumiskykyinen. Kesä ilman miehiä on erilainen teos kuin Lumous tai varsinkaan Kaikki mitä rakastin. Yhteistä jälkimmäisen kanssa on päähenkilöiden yhteiskunnallinen asema: liikutaan lukeneiston parissa. Aiheena on klassinen kolmiodraama. Yliopistossa kirjallisuutta tutkiva ja opettava Mia Fredricksen saa hermoromahduksen, kun hänen miehensä Boris, luonnontieteilijä, haluaa pitää "paussin" avioliitossa; hän on näet rakastunut parikymmentä vuotta nuorempaan kollegaansa. Mia joutuu muutamaksi viikoksi suljetulle osastolle. Sieltä hän lähtee kesäksi Minnesotaan pikkukaupunkiin, jossa oli kasvanut ja jossa hänen äitinsä vielä elää.

Alkaa kesä ilman miehiä. Mia tutustuu naapurissa asuvaan Lolaan, nuoreen kahden lapsen äitiin, sekä oman äitinsä tuttaviin, vanhoihin rouviin paikallisesta hoitokodista. Lisäksi hän pitää teinitytöille kirjoittamisen kesäkurssia. Sisar Bea ja tytär Daisy pitävät osaltaan yllä Mian horjuvaa mielialaa, ja jälkimmäinen toimii myös linkkinä Borikseen päin. Avioeroa ei ole otettu. Miten suhteen käy?

Tyttöjen kurssin avulla Hustvedt käsittelee kiusaamisen ongelmaa. Kohteena on yksi kurssilaista, Alice, ja keinot ovat tuttuja: juorut ja vihjailut, eristäminen, ilkeät tekstarit ja kuvat Facebookissa jne. Mia on itse ollut koulukiusattu, joten aihe on hänelle läheinen. Tytöt saavat käsitellä tai joutuvat käsittelemään kiusaamista kirjoittamisharjoituksissaan. Muutamia ne ravistavat katumaan, joitakin eivät. Heidän mielestään Alice on outo ja ansainnut kohtelunsa. Sitä paitsi suurin osa siitä on ollut leikkiä, jota olisi pitänyt ymmärtää. Just - näinhän kiusaamista useimmiten selitellään.

Kesä ilman miehiä ja nopealukuinen ja helppo  mutta ei kevyt kirja; kaiken lisäksi se on hauska.  Mialta löytyy itseironiaa ja lempeää huumoria, jolla hän tarkastelee omaa tilannettaan, vanhoja rouvia ja teinityttöjä. Äidin ikätoverit eivät voi sulkea silmiään elämän rajallisuudelta; puolisovat ovat jo kuolleet ja rouvienkin rivit harvenevat tämän tästä. Ensimmäisiä treffejään kihisevät teinitytöt pyristelevät vielä irti lapsuudesta, ja keski-ikäinen Mia voi katsella kumpaankin suuntaan, huvittuneena, haikeasti ja välillä järkyttyenkin.

Että miten kävi Boriksen kanssa? Enpä kerro.