Nälkävuosi on kirjoittajansa Aki Ollikaisen esikoisteos. Se ei oikeastaan tekstistä näy; Ollikainen ei juuri haparoi. Teoksella on konstailematon nimi. Kuten nimi kertoo, eletään nälkävuotta, tarkemmin sanottuna vuotta 1867. Ns. suurina nälkävuosinahan Suomea runteli huonojen säiden aiheuttama kato, ja iso osa väestöstä kuoli nälkään ja sairauksiin.

Nälkään kuolemaisillaan on myös Juhanin ja Marjan nelihenkinen perhe, kun Marja telee ratkaisunsa: hän jättää sairaan Juhanin ja lähtee kerjuulle lapsiensa Mataleenan ja Juhon kanssa. Tavoitteena on päästä Pietariin. Keisarin kaupungissa olisi leipää, Marja uskoo. Alkaa kirjaimellisesti tuskien taival halki talvisen maaseudun.
 
Vauraammissa perheissä ei nähdä nälkää. Senaattori (Snellman, teoksessa ei hänen nimeään mainita) joutuu kuitenkin pohtimaan tekemiensä ratkaisujen vaikutusta nälänhätään. Renqvistin veljeksillä Larsilla ja Teolla on muita murheita. Säätyläisen ja kerjäläisen tiet risteävät, kun lääkäri Teo sattumalta kohtaa  lumeen tuupertuneen Marja ja Juhon.

Nälkävuosi on vain 140-sivuinen, tiivis paketti, jossa ei ole turhia rönsyjä tai paisutteluja. Hyinen sisältö ja kuvasto kannattelevat koskettavaa tarinaa. Kieli on viimeisteltyä, jopa runollista - sekä tyylikästä. 

Aki Ollikainen on kiinnostava esikoiskirjailija, jolta uskaltaa odottaa laatua myös tulevaisuudessa.