Olen meneossa Prismaan, kun auto tiedottaa: Bing! No höh, arvelen, lämpötila on varmaan laskenut +4 asteeseen. Se on auton mielestä vaarallista, joten se ilmoittaa siitä äänimerkillä ja näyttöön ilmestyvällä tekstillä. Kannattaisi autonkin ottaa huomioon, että ollaan sentään Suomessa. On Pohjolan hangissa meil' isänmaa ja sitä rataa. Niin että turha hätäillä mokomasta asiasta.

Kun joudun pysähtymään liikennevaloihin, vilkaisen sentään kojelautaa. CHECK TYRES, kirkuu näytön keltainen teksti. Mitä hiivattia? Tyres? Saksalainen auto sepustaa englantia, mutta vielä huonommin osaisin saksaa. Valojen vaihtuminen kestää, joten vilkaisen näyttöä uudestaan. Kas, siinähän on myös renkaan poikkileikkauskuva. Siis renkaissa on jotain häikkää. Kurvaan Prisman parkkikselle ja nousen autosta. Näen heti, että toinen eturengas on muita tyhjempi. Siispä pikapiipahdus Prismaan ja rengaspaineita tarkistamaan. Ja sitten kotiin. Seuraavana aamuna on pakko myöntää, että rengas on taas tyhjentynyt. Ei auta kuin viedä kärry tarkistettavaksi. Ja ruuvihan sieltä renkaasta löytyi.

Tämä oli kolmas kerta, kun minulla on ollut naula tai ruuvi auton renkaassa. Onneksi olen aina ollut kaupunkialueella riittävän lähellä huoltoasemaa lisätäkseni renkaaseen ilmaa ja saadakseni jossain  renkaan paikatuksi ilman, että olisi tarvinnut vaihtaa vararengas alle. Periaatteessa osaan sen tehdä, mutta kynnys ryhtyä vaihtamaan rengasta käytännössä on kyllä tosi korkea. Jos olisi vaara jäädä jonnekin hevonkuuseen, niin kaipa se olisi silloin pakko tehdä. Mutta sormet ja varpaat ristiin toivossa, ettei niin tule käymään.

Korjaamossa lohdutettiin, että orapihlajan piikitkin uppoavat heittämällä renkaaseen. Onneksi omalla kujallamme ryhmäpuutarha-alueella pensasaidat ovat aroniaa tai siperianhernettä. Vanhemmassa osassa on paljon orapihlaja-aitoja, mutta sinne ei tarvitse autolla tunkea.