Aamupäivällä kuulin katkelman radio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin jonkinlaisen pakollisen kurssin suorittamista ennen kuin voisi hankkia koiran. 70 % ihmisistä (minkälainen otanta?) oli kuulemma kannattanut pakollista kurssia.

Minusta tällainen pakollinen koira-ajokortti on hätävarjelun liioittelua. Yhteiskunnassa on vakavampiakin ongelmia kuin joidenkin ihmisten vaikeudet koiran käsittelyssä. Esimerkiksi lapsia saa hankkia, vaikka ei olisi minkäänlaisia valmiuksia huolehtia edes heidän perustarpeistaan tai vaikka aikaisemmat lapset olisi jo otettu yhteiskunnan huostaan. Pakollisuuden asemesta uskon vapaaehtoisuuden ja valistuksen voimaan. Esimerkiksi olisi mahdollista, että kasvattajat voisivat halutessaan vaatia jonkin nettikurssin suorittamista ehtona pennun myymiselle. Tieto kurssin suorittamisesta voisi näkyä vaikka Omakoirassa. Ne jotka eivät haluaisi kurssia suorittaa, voisivat hankkia pentunsa sellaiselta kasvattajalta, joka ei sitä vaadi. Kasvattajat voisivat myös päättää, että ensimmäistä koiraansa ostavan on suoritettava kurssi mutta kokeneen ei jne. Että uskonko tällaisen järjestelmän toteutumiseen? En. En viitsi ruveta perustelemaan, miksi en.

Nykyäänhän kennelliiton sitoumuskasvattajien  on annettava pennun ostajille jonkinlaiset kirjalliset ohjeet. Nämä ohjeet vaihtelevat laajuudeltaan ja tasoltaan. Suurin ongelma kuitenkin on, että mikään ei velvoita ostajaa niitä lukemaan. Kuvittelisin, että useimmat kasvattajat ovat joskus törmänneet tähän ongelmaan. 

Myös yleisluonteinen valistus on tärkeää, ja sitä kennelliitto voisi vielä tehostaa, vaikka se onkin viime vuosina asiassa aktivoitunut. Ensiarvoisen tärkeää olisi, etteivät ihmiset valitsisi vääränlaista koiraa rodulle sopimattomiin oloihin. Ja joskus pitäisi myös myöntää, ettei voi tarjota asiallisia oloja millekään koiralle. Tämänhän ei toki tarvitse olla lopullista. Rotujen kirjo on niin valtava, ettei oikeastaan  kannata ihmetellä aloittelijan hämmennystä ja  vääriä valintoja. Onneksi nykyään on saatavilla ammattimaista apua koiraongelmien ratkomiseen. Valitettavasti apu on tasoltaan kirjavaa. Ongelmakoirakouluttajille saisi olla jonkinlainen näyttökoe tai sertifiointi tai nimisuojatttu tutkinto. Onko koiranomi sellainen? Enpä muista.

Koiranomistajan pakollista kurssia vaaditaan useimmiten koirista aiheutuvien haittojen ja varsinkin vaaratilanteiden eliminoimiseksi. Vaaratilanteet tuntuvatkin yleistyneen, mikä voi kuitenkin olla tehostuneen tiedonvälityksen aiheuttamaa näköharhaa. On myös vaadittu joidenkin rotujen ja rotusekoitusten kieltämistä. Alan varovaisesti kallistua sille kannalle, että näin voisi menetellä, vaikka tiedänkin, että konsti on osoittautunut joissakin maissa (kuten Tanskassa?) melko hyödyttömäksi. Ehkä joidenkin rotujen omistaminen voisi myös olla luvanvaraista. Esimerkiksi vaativimpia laumanvartijoita saisi omistaa vain, jos koiralle on tarjolla rodunomaista työtä ja siihen sopivat olot. Entäpä kuonokoppapakko? Miksipä ei, jos muu ei auta, mutta mille roduille? Tuskinpa kaikille!

Koirien vaarallisuudesta keskustellessa vedotaan usein siihen, että "kyllä chihukin voi purra ja lapukkauros olla aggressiivinen". Just. Chihun vertaaminen johonkin pittiin on naurettavaa (oletteko nähneet sen videon, jossa pitti tappaa omistajansa?). Alun perin hyväntahtoisten rotujen luonneongelmat puolestaan kertovat vain surullista kieltä kasvatuksen epäonnistumisesta. Niitä ei voi hyväksyä eikä niillä voi oikeuttaa muiden rotujen vastaavaa käytöstä.

(Juttu on oikestaan kesken. Jatkan jos muistan mutta julkaisen se jo tällaisena.)

 2.4. Näköjään olen aikonut jatkaa yllä olevaa juttua, mutta inspiraatio on kadoksissa. Palaan asiaan, jos aihetta ilmaantuu.