Tässä ollaan taas: kasvukausi on ohi eikä  puutarhassa ole juuri muuta tekemistä jäljellä kuin suojaturpeen levittäminen ruusuille. Vuosi 2014 oli omituinen. Ensin ei talvi tullut millään ja mm. nuo suojaturpeet kastuivat keskellä talvea. Sitten oli muutama napakka pakkasviikko, jonka jälkeen lumet alkoivat sulaa. Maa oli lumeton jotain nelisen viikkoa tavallista aikaisemmin. Kesäkuu puolestaan oli hyinen. Sen aikana kasvit, esimerkiksi talvella kuolleiden tilalle istutetut ruusut, eivät kasvaneet ollenkaan. Gladiolukset, joita olin pitkästä aikaa laittanut suuriin ruukkuihin, viettivät melkein koko kesäkuun ja varsinkin yöt suojapusseissa (käteviä, sivumennen sanottuna). Siitä huolimatta olisin voinut vannoa, että gladiolusten kukkiminen siirtyy jonnnekin syyskuulle, jos sinnekään. Vielä mitä! Heinäkuussa alkoi viisi viikkoa kestänyt hellekausi, joka sai kasvit riehaantumaan, ja gladioluksetkin kukkivat upeasti aikaisemmin kuin koskaan.

Kaikki kasvit eivät voineet hyvin. Esimerkiksi ruusuja vaivasi laikkutauti ja mikä se nyt onkaan, joka ikään kuin mädättää nuput ennen kuin ne aukeavat? Se vaivasi etenkin Peace-ruusuja, jotka muuten olisivat erityisen näyttäviä. Kirvoja sen sijaa oli  vähän. Yrttimaan kasvitkin temppuilivat. Jostain syystä tuiki tavallinen tilli ei kasvanut juuri ollenkaan, vaikka se kylvettiin keskikesällä uudestaan. Kuulin muiltakin, että heillä oli käynyt tillin kanssa samoin. Mutta miksi? Myös oreganossa oli koko ajan jotain häikkää jne. Tomaatit pärjäsivät helteiden alettua ja ylipäänsä loppukesällä hienosti ja saivat aikaan paljon satoa. Koska tomaatit kasvoivat ulkona, vain pieni osa niistä ehti kypsyä. Maku oli ihana! Kovasti tekisi mieli kasvihuonetta tomaateille, mutta kun piha on pieni, niin enpä tiedä. Olisi kiva, että siinä olisi vapaatakin tilaa.

Loppukesästä piha oli ihastuttava. Vähän homma lähti lapasesta. Laskimme, että erilaisia kukkalaatikoita, amppeleita ja ruukkuja pienimmätkin mukaan lukien oli noin 60! Määrä selittyy sillä, että kun on siemenistä itse kasvatettuja taimia, niitä ei raskita viskata pois vaan laitetaan johonkin ruukkuun periaatteella, että kasvakoot tai olkoot kasvamatta. Samalla tavalla niitä nakellaan perannapenkkien reunoihin sun muihin varapaikkoihin. Jos ne sitten innostuvatkin kasvamaan, eihän niitä hoitamattakaan voi jättää! Onneksi kastelu hoituu letkulla, mutta lannoittaminen on käsipeliä.

Ensi kesänä olisi tarkoitus hommaa vähän rajoittaa, ettei kesämökkikausi ala muistuttaa työleiriä. Saa nähdä, miten käy. Uusia ideoita on päässä muhimassa.