Marko Kilven dakkariin Elävien kirjoihin perustuva elokuva 8-pallo jäi minulta aikoinaan katsomatta. Nyt elokuva tuli televisosta, joten päätin korjata puutteen. Asettauduin sohvalle koko ruumiin varaan, ja ei kun katsomaan. Eipä kestänyt kauankaan, kun silmä jo alkoi luppasta. Tyypillistä suomalaista elokuvaa, ajattelin. Edetään hitaasti, ei sanota paljon mitään, tuijotellaan. Opetaanko meillä jossain elokuvakoulussa, että käsikirjoitusten pitää olla tällaisia? Pysyäkseni hereillä selasin välillä kännykällä nettiä. Muistan katsoneeni kelloa, kun elokuva oli pyörinyt noin tunnin. Sen jälkeen filmi katkesi. Nukahdin. Saattaa olla, että 8-pallo terästäytyy ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta siitä en siis tiedä mitään.

Kilven kirja on lajissaan ihan ansiokas. Sen  filmatisointioikeudet on lehtitietojen mukaan myyty Jenkkeihin. Toivottavasti hanke myös toteutuu. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään, mitä erilaisen elokuvakulttuurin parissa saadaan teoksesta irti. Kirkossa kuulutettua ei ole, että tulos on parempi. Sehän on nähty näistä uusintafilmauksista. 

8-pallon ohjaaja A. Louhivuori suunnittelee Tuntemattoman sotilaan filmaamista. Vaikea ymmärtää, miksi. Tai oikeastaan ei ole vaikea ymmärtää, että joku haluaa ohjata elokuvan. Mutta miksi kukaan tai mikään taho ryhtyy projektia rahoittamaan? Meillä on Tuntemattomasta jo Laineen klassikkoversio ja Mollbergin suurelle yleisölle vähän vieraammaksi jäänyt tulkinta. Nyt olisi kai tarkoitus käyttää pohjana Linnan Sotaromaania. Muuttaako se tilannetta niin ratkaisevasti, että niukkuutta jaettaessa isot rahat kannattaa paiskata juuri tähän projektiin?  Ehkä löytäisimme myös muita, uusia tapoja juhlia satavuotista itsenäisyyttä vuonna 2017 kuin sotien muistelemisen! Senhän me jo osaamme.