Pikku piraija on kohta täällä. Niinpä on pitänyt vähän katsella paikkoja ja tarvikkeita sillä silmällä, että elämä lähtee rullaamaan heti alkuunsa toivotulla tavalla. Puuttuko jotain? Itse asiassa ei; kaikkea on vähintään rittävästi. Tarpeellista ja tarpeetonta löytyy, kunhan tutkii hyllyjä, availee laatikoita ja kurkistaa varastoon. Suorastaan harmittaa. Olisi kiiva ostaa jotain uutta, edes panta, ja varmaan ostankin, vaikka pari käyttämätöntä pentupantaakin löytyi romppeiden joukosta. On myös remmejä, valjaita,  kurahaalareita, sade- ja talvimantteleita ynnä muuta kolme kappaletta kutakin...sekä erikokoisia flexejä jne.

Huomaan, etten ole raskinut heittää juuri mitään pois. Tavaroiden inventoiminen tuo mieleen muistoja, mutta niihin en aio nyt juuttua. Siis en aio, mutta juutun silti. Ensimmäiseksi nappasin vaatehuoneen hyllyltä pari makuualustaa. Kun tipautin alustat lattialle, Luna ilmestyi tutkimaan niitä. Se nuuski alustoja kaula pitkällä epävarman oloisena ikään kuin olisi pohtinut ankarasti, miksi äidin ja isoäidin haju nyt yhtä äkkiä pöllähti kuonoon. Alustat päätyivät pesukoneeseen.

Ruostumattomasta teräksestä valmistetut ruokakupit kestävät ikuisesti. Ja niitähän riittää: on muutama  pikku pennun kuppi, keskikoisia kippoja ja isoja, joista vanhin on varmaan 80-luvun alkupuolelta. Yhdessä näkyvät Windy-setterin hampaan jäljet, joita se raastoi kuppiin borrelioosin hankalimmassa vaiheessa. Kun huomasin tilanteen, pidin sille kuppia ylempänä kuonon edessä niin että syöminen kävi helpommin.

Varastossakin on valinnanvaraa. Miksiköhän tallessa ovat esim. vetoaisat? Ne ovat olleet viimeisen kerran käytössä vähintään  15 vuotta sitten. Croftin pentueaitaus sen sijaan on erittäin käytännöllinen, suosittelen lämpimästi. Se oli aikomus myydä pois, mutta sitten joutui Tuisku polvileikkaukseen ja huomasin, miten hyödyllinen aitaus on toipilaalle. Aitaus lähtee kesämökin terassille. Tirriäinen saa oleskella siinä välillä ulkona ilman, että tarttee koko ajan vahtia. Pensasaidan alareunassa oleva verkko on nimittäin niin  harva, että ainakin kolmen kuukauden kieppeille pentu päässee siitä läpi.

Isompi ja pienempi näyttelyhäkki? Isompi ei itse asissa ole ollut milloinkaan mukana näytelmissä, mutta siihen oli kätevä laittaa pennut lattian luuttuamisen ajaksi. Kerran sitten muuan pennunhakija mulkoili epäluuloisen näköisenä häkkiä. Siis häh? Lopulta hän rohkaistui kysymään, missä pennut nukkuvat. - Takan alla, heläytin, - ja muutama menee mielellään lauteiden alle. Ehkä asia ei muuttunut tästä paremmaksi! Tajusin vihdoin, mistä kenkä puristi ja kerroin, että iso ja epäkäytännöllinen pentulaatikko (Croftin edeltäjä) on jo viety varastoon, koska kaikki pennut lähtisivät parin päivän aikana maailmalle. Ne olivat itse keksineet majoittua takan alle tilaan, joka oli tarkoitettu takkapuille. Samapa tuo, ajattelin, ja laitoin sinne makuualustan. Pennunostajan varsinainen huoli oli, ovatko pennut asuneet häkissä, joka myös oli huoneen nurkassa. Eivät. Tästä tulikin mieleen hauska (no, hauska ja hauska) juttu televisiolaatikosta, joka  majaili virikkeenä erään pentueen residenssissä keittiön nurkassa, mutta taidan kertoa sen joskus toiste. 

Mutta tarvitsenko nyt häkkejä? Sekä mökillä että kaupungissa on yhdessä oviaukossa koiraportti, mutta pennun pää taitaa mahtua kaltereiden väliin. Auts! Pitäisikö tapaturmariski estää häkillä, kunnes pentu on vähän isompi? Varastossa olisi kyllä verkkoa, jota voisi kiinnittää kaltereihin ja ... alkaakohan homma luisua käsistä? Saattaapa olla, että alkaa. Päätän olla hysterisoitumatta enempää ja suljen varaston oven. Näillä mennään toistaiseksi ja mahdolliset ongelmat ratkotaan sitä mukaa kuin niitä tulee vastaan.

Pieni korjaus 1.7.: Kokoilin toissapäivänä pentueaitauksen mökillä. Siinä näkyikin olevan kyltti Cruft's eikä Croft kuten muistin. Pikku juttu sinänsä, mutta oikaisenpa nyt kuitenkin, koska intouduin - ja syystä - kehumaan aitausta. Croft-merkkisiäkin tuotteita taitaa olla olemassa?