Kitken mökillä kukkapenkkejä. Sehän on päättymätön urakka. Mietin, miksi on olemassa sellainenkin kasvi kuin vuohenputki. Mikään ei saa sitä häviämään. Pentu osallistuu kitkemiseen repimällä kasveja.  Nyt se tarttuu ruusuun! Iiiik! Ilmeisesti puruote on kuitenkin niin pehmeä, että piikit eivät uppoa huuliin ja pentu älyää irrottaa otteensa. Mitäs se nyt riepottaa? Kuihtunutta kielon lehteä! Ei hyvä, kielohan on myrkyllinen. Onneksi kasvissa ei ollut marjoja.

Kielo pennun suussa havahdutti tutkimaan, mitkä pihan kasvit ovat myrkyllisiä. No, näppituntumalla kolmasosa - puolet. Onneksi useimmista mainitaan, ettei pieni määrä syötyä kasvia yleensä aiheuta oireita eikä joukossa tainnut olla vakavia maksa- tai munuaisoireita aiheuttavia kasveja. Asia pitää vielä tutkia tarkemmin ja pentua on pidettävä silmällä. Se on helpommin sanottu kuin tehty: pikku väkkärä pyörii milloin missäkin ja seikkailee tiheiköissä, joista sitä ei näe. Yhtä asiaa pentu ei ole keksinyt: aidan läpi voi päästä. Kohta se on onneksi liian suuri mahtuakseen verkon läpi. On yksi huoli vähemmän.