Rositan kanssa oli tarkoitus mennä oikein koirakouluun, pentukurssille. Sen piti alkaa ensi maanantaina teorialuennolla. Yleensä en ole viitsinyt kouluissa notkua jotakin lyhyitä näyttelykursseja lukuun ottamatta, mutta poikkeus vahvistaa säännön, ajattelin. Sitten sain kurssin esitteen: Jos pentu pissii matolle, sakko (=siivousmaksu) on 10 €. Kiitos mutta ei kiitos! Ilman muuta on tärkää, että sisätilat säilyvät siisteinä, enkä epäile myöskään puhdistamisen hankaluutta ja mahdollisia kustannuksiakaan. Mutta pennulla on ikää vasta reilut kolme kuukautta, joten en todellakaan pane päätä pantiksi, etteikö se voisi pissiä sisälle useitakin kertoja, ja saattaapa jännittämisen vuoksi tulla kakkakin. Niinpä katselen jonkin muun kurssin myöhemmin, kunhan pentu on vähän varttunut.

En ole koskaan ollut kummoinen koiran kouluttaja; enempi vapaan kasvatuksen saaneita ovat kaikki koiruudet olleet. Minulle on tärkeintä ollut koiran käsiteltävyys (= kaikki hoitotoimet sujuvat ilman sen kummempia tappeluita) ja ne taidot, joita koira tarvitsee tavallisessa arkielämässä. Pentukurssille aioin suunnata lähinnä sen vuoksi, että pentu saa  hallittuja kokemuksia vieraista koirista ja siinä sivussa myös ihmisistä.

Tuleehan niitä koiria vastaan kadullakin, aivan, kuten äsken aamulenkillä: kaksi jonkin sortin staffia, joita taluttaja pitää kiinni kaksin käsin retutttaakseen ärisevät koirat pennun ohi sekä cavaljeeri, joka on kiltti (uskon sen) mutta riekkuu pentua vastaan kahdella jalalla. Olisi mukava, jos tutustumisen vieraisiin koiriin ja ihmisiin saisi sujumaan pennun ehdoilla.