On hienoa, että pikkuleijonat voitti maailmanmestaruuden, vaikka kiekkoilevia maita onkin vain kourallinen ja niistäkin vain viisi vakavasti otettavaa. Emme pärjää jalkapallossa, menestykäämme näin ollen edes kiekkoilussa. Erityisesti nostan hattua sille, että joukkue pystyi nousemaan tappioasetelmasta otteluiden voittoon. Seuraan urheilua olemattoman vähän, mutta minulla on mielikuva, että suomalaisilla aikuisillakin menee usein siinä tilanteessa sisu kaulaan. Pikkuleijonat ja heitä fanittavat myös ansaitsivat voittojuhlat.

Mutta nyt alkaisi tämä hypetys jo riittää. Tämän päivän HS:n yleisönosastossa homma meni mielestäni jo huvittavaksi. Joku maisteri (!) kirjoitti, että ekonomistien, yritysten ja poliitikkojen pitäisi ottaa oppia pikkuleijonien viestintätaidoista. Seuraavaksi varmaan ehdotetaan, että pikkuleijonat pitäsi ottaa mukaan neuvottelemaan yhteiskuntasopimuksesta.

Onko tämä tajuton hehkutus enää hyväksi näille nuorille pojille? He ovat varmaan hyviä kiekkoiijoita mutta eivät jumalasta seuraavia.