Kun kesä alkaa olla puolessa välissä, kaiken maailman öttiäiset saavat uudet sukupolvensa liikkeelle. Kun yritän ottaa erään kanisterin säilytyspaikastaan, saan vastaani ampiaisparven. Sori vaan ampparit, pienessä suljetussa tilassa Raid hoitaa helposti homman. Mutta annahan olla, kun parin päivän kuluttua ryhdyn kitkemään ruusupenkkiä,  jokin pistää kipeästi reiteen. Läimäisen sen vaistomaisesti hengiltä ajatellen, että kyseessä on paarma. Vielä mitä! Jalkojen ympärillä pörrää 5 - 6 ampiaista ja lisää syöksyy ulos penkasta. Häivyn liukkaasti paikalta. Reiden ihoa kirvelee, ja huomaan, että myös olkavarressa on peräti neljä pistojälkeä vierekkäin. Kortisonitabletit ja -salva ovat tietenkin unohtuneet kaupunkiin. Levitän salvaa illalla, mutta sillä ei tunnu olevan kummoistakaan vaikutusta. Reidessä on punainen läiskä vielä vajaan viikon päästä. Yritän olla hysterisoitumatta, että kyseessä  on sittenkin punkin aiheuttama punoitus. Että ampiainen pisti vain sattumalta alueelle, jolla on aikaisemmin ollut huomaamatta jäänyt punkki...No, onneksi punoitus ei ole levinnyt.

 
Ihmiset osaavat varoa ampiaispesää, mutta pienet havannankoirat eivät, joten pesästä olisi pakko päästä eroon.  Mutta miten? Netistä löytyy toki ohjeita: kaadetaan pesään kiehuvaa vettä tai bensaa, joka sytytetään palamaan; poltetaan jollain rikkaruohojen polttolaitteella; pannaan lentoaukon päälle tulppa;  laitetaan pesän eteen j:n muotoinen putki ja saippuavettä jne. Ohjeet eivät kuitenkaan auta, koska pesä on turveharkoista tehdyssä penkassa ja lentoaukko menee maanrajassa harkkojen alle vaakasuorassa. Jotain on kuitenkin pakko innovoida. Ellei muu auta, on kai hajotettava pätkä ruusupenkin harkkoreunaa.
 
Lämpimällä säällä olisi mukava juoda kaffet ja syödä ulkona. Niin tehdäänkin, mutta ampiaiset, paarmat ja kärpäset pitävät myös pöydän antimista. Niitä vastaan käydään jatkuvaa taistelua. Kimalaiset sen sijaan ovat symppiksiä. Ne pysyvät kukissa kuten yleensä myös mehiläiset. Eilen näin kesän ensimmäisen sudenkorennon. Lämpimien kesien aurinkoisina päivinä niitä näkee pihalla runsaasti kuten perhosiakin. Oliko se nyt kesä 2014 kun perhosia oli erityisen runsaasti?  Jossain echinan kukassa saattoi istua kolmekin perhosta yhtä aikaa. Sain jopa otettua niistä kuvia.
 
 
Itikoista ei onneksi ole merkittävää riesaa. Metsän reuna on vähän kauempana pihasta, ja hyttyskierukka auttaa hyvin tarvittaessa. Kirvojen määräkin on toistaiseksi ollut maltillinen. Rankkasateet ovat varmaankin huuhtoneet niitä ruusuista. Jokin öttiäinen jota en tunnista, syö sen sijaan reikiä lehtiin. Sitä on runsaasti riesana muillakin. Esimerkiksi lehtikaalit ovat kuulemma kelvanneet sille mainiosti.
 
Ihmisen näkökulmasta katsottuna hyönteisissä on hyviksiä ja pahiksia. Luomakunnan kokonaisuudessa jälkimmäisistäkin on hyötyä, ellei muuten niin joidenkin sapuskana.