Johan sitä nyt villissä pohjolassa eletään! Jouluna seikkaili kaupunkialueella susi, nyt ahma. Se oli tullut lenkkeilijää vastaan puistomaisessa kaupunginosassa, joka on kuitenkin ihan keskustaa, kaikista suunnista tiheän asutuksen ympäröimää. Kuvaa tästä ahmasta ei ole, paitsi jäljistä, mutta uskon kyllä, että kyseessä on ollut ahma. Ahma ei muistuta koiria ja eroaa selvästi myös esim. supikoirasta. Niitä kyllä riittää. Läheisestä saarestakin  loukutetaan supikoiria, ja valitettavasti niitä jää myös auton alle kaupunkia halkovalla moottoritiellä. Nyt kun taas pakastaa, supikoirat taitavat vähentää liikkumista ja vaipua jopa horrokseen, ellen väärin muista.

Itse en ole onnistunut näkemään elävänä muita petoeläimiä kuin minkin ja kärpän. Muinaiset koirat Kata ja Wilma (noutaja ja setteri) keksivät minkin lammenrannalta puun juurakon alta. Minkki kurkisteli juurakosta ja sähähteli kiukkuisesti. Koirat tarkkailivat sitä lähinnä uteliaina. Kytkin koirat, ja minkki jäi omiin puuhiinsa. Mietin, minkähänlainen rähinä olisi syntynyt, jos minulla olisi ollut esim. jokin terrieri! Lammella oli alkujaan paljon piisamin pesiä, mutta ne vähenivät vuosi vuodelta. Luultavasti piisameita  hävitti juuri minkki.
 
Kärpän näin viime talvena puutarhamökin pihalla. Hienoa! Mökkialueella  riittäisi jyrsijöitä minkillekin saalistettavaksi. Joskus siellä on kuulemma ollut pahojakin myyrätuhoja. Jäniksiäkin alueelta jopa metsästetään jollain erityisluvalla. Niitä on helppo nähdä, koska ne ovat melko kesyjä, kuten tämän kulmakunnan cityjäniksetkin. Eräänä kesänä vakiojänis tuli usein kahdeksan, yhdeksän kieppeillä taloyhtiön pihaan syömään ruohoa, kai. Ihmissilmin arvioituna ruohoa olisi ollut runsaasti muuallakin, mutta jäniksen mielestä pihassa oli kuitenkin jotain houkuttelevaa. Kun kuljin koirien kanssa pihan poikki, jänis loikki kaikessa rauhassa vähän kauemmas ja jäi sinne kääntelemäään korviaan. No panic!