Pikku höppänäpöppänä nättisilmä lämpöpakkaus Luna täytti 11 vuotta. Onnittelemme! Niin vaan pääsi tämä synttäri unohtumaan, että lahjakin puuttuu. Mutta eipä hätää: kohta lähden hankkimaan Lunan suosikkiherkkuja, kuivattuja broilerin sydämiä ja Cesarin Country Kitchen kanaa & kasviksia:)

Tähän saakka olen aina päässyt kehumaan, että hammaskiven poistoa lukuun ottamatta  Luna ei ole tarvinnut eläinlääkäriä eikä mitään lääkitystä koskaan. Nyt en pääse, ja valitettavasti se on osittain oma vikani. Noloa. Siispä: Minulla on tapana käydä koirien turkit läpi kerran viikossa. Siinä samalla tietysti tutkin, ettei niillä ole mitään ongelmaa tassuissa, korvissa jne. Turkkia kammatessa sitten huomasin, että Lunan toisessa anaalirauhasessa on paise ja toinenkin on  pullistunut, siis tukossa. Voi ei! Siltä istumalta varasin seuraavaksi aamuksi ajan eläinlääkärille ja toivoin, ettei paise puhkea ennen aamua. Toisin kävi. "Onneksi" eläinlääkäri totesi, että puhjennut paise on koiralle vähemmän kivulias kuin puhkeamaton. Joo. Rauhaset huuhdeltiin, Luna sai ab-kuurin ja fisteli parani ongelmitta.
 
Mutta miksi hiivatissa en huomannut, että anaaleissa on häikkää? Jäikö Lunan perspuoli edellisen kampaamisen yhteydessä vähälle huomiolle? Kenties. Mutta kampaan kyllä joka ikisen karvan, eikä Luna  ainakaan aristellut hännäntyven käsittelyä. Se ei myöskään  hangannut takamustaan mattoon tai muuhun alustaan kuten koirat usein tekevät, jos anaalirauhaset alkavat niitä kiusata. (Silloin yleensä auttaa lämpimällä vedellä suihkuttaminen ja rauhasten varovainen puristelu niiden tyhjentämiseksi.) Kun oikein kaivelin muistia, oli pakko tunnustaa, että kaipa Luna nuoli takapäätään normaalia enemmän. En katsonut, mitä se tarkkaan ottaen nuolee, vaan panin homman alkamassa olevan juoksuajan piikkiin. Eläinlääkäri kertoi, että joiltakin roduilta - esim. cavaljeereilta - tunnetaan nopeasti kehittyvä anaaliongelma. Ehkä se oli semmoinen; tällä tiedolla yritän lievittää nolouttani.
 
Muuten Luna on reippaassa kunnossa, eikä ikääntymistä siitä vielä juuri huomaa. Toivon, että meillä on vielä edessä useita yhteisiä vuosia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, joten olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka Luna vielä kulkee rinnallani.