Paula Hawkinsin esikoisteos Nainen junassa on nappisuoritus. Miljöö on arkinen, henkilöt taviksia. Juoni ei ensi alkuun vaikuta kummoiselta. Vähitellen tunnelma kuitenkin kiristyy, jännitys lisääntyy ja teoksen todellinen luonne paljastuu. Kenttäkin kääntyy, kuten raviharrastajat sanovat. Kaikki tämä sujuu hyvin luontevasti, vailla pinnistelyn makua.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa Hawkinsin uutuudesta Tummiin vesiin. Ehkä hän on nimenomaan halunnut kirjoittaa erilaisen teoksen kuin esikoinen, mene tiedä. Nyt ollaan pienellä paikkakunnalla joen varrella. Joen mutkaan on aikojen kuluessa hukutettu tai hukuttautunut joukko naisia. Jonkin sortin kirjailija-lehtinainen ryhtyy penkomaan näitä tapauksia. Paikalliset eivät tykkää, kas kun heillä on yhtä ja toista salattavaa. Kylähörhö haahuilee ympäriinsä. Joki virtaa uhkaavana. Hui.
 
Siinä missä Nainen junassa loistaa luontevuudellaan, Tummiin vesiin vaikuttaa väksin väännetyltä ja keinotekoiselta. Tämän pitäisi olla jännittävä. Mitähän keksis? Laitetaan synkkä ja myrskyinen yö, outo tyyppi, huonon karman syrjäinen talo, johon nuori nainen asettuu asumaan,  korkea rantakallio sun muuta. Eiköhän ala jännittää? Ei. Varsinkaan kun teosta vaivaa puhkiselittäminen.
 
Hawkinsin esikoisteos oli maailmanlaajuinen menestys. Tummiin vesiin pudottaa hänet tusinadekkaristien kastiin. Saa nähdä, mihin mahdollinen kolmas teos hänet asemoi.