Hevosurheilussa on taas kunnostauduttu: ulkomailla syntyneitä varsoja on kirjattu suomalaisiksi vastoin lajin omia sääntöjä. Saadakseen tämän statuksen varsa pitäisi tuoda Suomeen tunnistettavaksi syntymävuotenaan. Tunnistukset on kuitenkin tehty Tanskassa, Virossa ja Ranskassa, mutta papereihin on merkitty jokin kotimaan paikkakunta, jossa tunnistus on mukamas tehty. Asialla on suuri merkitys, koska  tiettyihin isopalkintoisiin kilpailuihin saavat osallistua vain Suomessa kasvatetut hevoset (siis niiden kriteereiden perusteella Suomessa kasvatetut, jotka luetellaan Hippoksen säännöissä). Tästä filunkipelistä on nyt jäänyt kiinni 22 hevoskasvattajaa, joukossa ns. isoja poikia ja hevosurheilun päätöksentekijöitä.

Tämä keissi on tympeä, mutta ei varsinaisesti yllättänyt. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa syntyy kupruja, eikä raviurheilu muutenkaan ole kirkasotsaisen toiminnan maineessa. Se mikä yllätti, on asiasta syntynyt keskustelu. Osa haluaa tietenkin perinteiseen tapaan ampua viestintuojan: ei olisi pitänyt päästää asiaa julkisuuteen, on tahallaan synnytetty mitättömästä asiasta somekohu jne. Toisten mielestä taas ei ole tapahtunut mitään väärää; rekisteröintisääntö on typerä ja sen noudattamatta jättäminen sen vuoksi oikeutettua ja asiaan puuttuminen nillittämistä ja ajojahtia.

Kyseinen rekisteröintisääntö on kuitenkin selkeä ja yksiselitteinen. Mitään epäselvyyttä ei ole siitä, etteikö asiassa olisi menetelty väärin. Voi myös kysyä, miksi hevosurheilun päättäjät eivät (?) ole pyrkineet muuttamaan huonoksi koettua sääntöä. Vai ovatko he olettaneet, ettei sääntömuutos kuitenkaan menisi läpi, joten on parempi toimia kaikessa hiljaisuudessa oman pään mukaan?

Olen seurannut raviurheilua lapsesta saakka, siis vuosikymmenet, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kuten tässä blogissakin keväällä kerroin, aioin kruunata "urani" ostamalla osuuden jostain kimppahevosesta. Esimerkiksi raviliigahevosesta voi ostaa osuuden 100 eurolla😊 Sitten eksyin ns. hötönettiin (www.hevostalli.net). Pää kirkastui: en kuulu tähän joukkoon.  Hötönetti ei kuitenkaan ole raviurheilun koko kuva. Jos hötö kyntää useimmiten alan pohjamudissa, niin mitä tasoa ovat edustavinaan nyt framilla olevat huippukasvattajat, valmentajat ja raviurheilun päätöksentekijät?

Kielessä on sellaiset sanat kuin hevoshuijari ja hevosmiesten tietotoimisto. Sitä toivoisi, ettei näille sanoille enää nykyään juuri olisi käytännön katetta. Valitettavasti on.