Kävin toissapäivänä tarkistamassa, mikä on tilanne mökillä, että joko siellä pääsee käynnistelemään kevättöitä. Juu ei. Jopa etelän puolella oleva etupiha oli vielä luminen. Muutama krookus oli sentään ponnistautunut kukkimaan. Jäniksen runteleman omenapuun juurelta lumi oli kuitenkin sulanut ja paljastanut kymmenittäin jäniksen papanoita. Puutahan ympäröi 120 cm korkea verkko, jonka vierestä tampattiin kesken talven lunta matalammaksi, mutta niinpä vain jänis oli päässyt hyppäämään ja uskaltanut hypätä verkon sisään. Käsittelin järsityt kohdat haavansuoja-aineella. Ne ovat kuitenkin niin laajoja, etten usko puun selviävän. Pianhan sen näkee, miten käy.

Varjoisalla takapihalla oli lunta rutkasti. Kaivelin mustaviinimarjapensaiden oksat pois hangesta, jonne ne olivat lumen painosta taipuneet. Vapaasti, siis leikkaamattomina, kasvavat marja-aroniat olivat myös taipuneet maahan asti ja latvat olivat vielä hangessa. Leikatut osuudet aidasta olivat sentään pystyssä, mutta niitä käytiinkin kesken talven auttamassa.

Kotona alkaa olla ikkulaudat täynnä kesäkukkien taimia. Suurimpia pitää ruveta koulimaan isompiin ruukkuihin, ja silloin alkavat pöydätkin täyttyä. Karastuneimmat voi kiikuttaa lasitetulle parvekkeelle, jossa on sekä valoisampaa että viileämpää, mikä on hyvä juttu, koska se hidastaa kasvua. Sisällä taimista kasvaa honteloita. 

Kesämökin köynnösristikoissa on perinteisesti kiipeillyt ruusupapua, köynnöskrassia ja kanariankrassia sekä viime vuosina myös maljaköynnöstä, joka ei kuitenkaan kasva kovin korkeaksi. Köynnösruusua olen useaan otteeseen yrittänyt saada menestymään, mutta turhaan. Jostain kumman syystä myöskään kärhö ei ole joko kasvanut ollenkaan tai ei ole kukkinut ja heittänyt sitten henkensä talvella. Nyt kokeilen paria uutta köynnöstä, hyasinttipapua ja liuskamiinaköynnöstä. Edellinen iti hyvin, ja taimet ovat vähän liiakin suuria ajankohtaan nähden. Jälkimmäinen onkin sitten edellisen vastakohta: muutama surkea taimenpiuhake, enkä usko että nekään pysyvät hengissä. Sen sijaan aitoelämänlangan taimet vaikuttavat terhakoilta. Niiden olisi tarkoitus menestyä parvekkeella. Saa nahdä, miten käy. Parveke on liian paahteinen lähes kaikille kasveille, ja sen mikroilmasto on epäsuotuisa jopa kuumuutta sietäville pelargonioille.

Taimien kanssa on työlästä mutta mukavaa puuhata. Oikea puutarhan kevät alkaa kuitenkin vasta sitten, kun pääsee ulkoilmaan ruopsuttamaan pihaa, haistamaan märän mullan tuoksun, kuulemaan lintusten laulavan, näkemään hiirenkorvien puhkeavan. Se on onnea!