Valitsin luettavakseni Mari Mörön pienoisromaanin Hajavalo sen takakansitekstin perusteella. Siinä todetaan näin: Mari Mörön mestarillisen hauska pienoisromaani on tragikomedia onnellisten saarelta. 

Takakansiteksti on mainos, tietenkin. Mutta kaipa minulla sitten on huono huumorintaju, koska en löytänyt teoksesta mestarillista huumoria enkä sen puoleen  muutakaan mestarillista. Ehkä välillä hymyilin tai hymähtelin.

Hajavalossa ollaan Kanadan Malkosaarella, johon suomalaiset idealistit perustivat aikoinaan Matti Kurikan johdolla  ihanneyhteisön, Sointulan. Yhteisö ei menestynyt. Jäljellä on jonkinlainen museontapainen, jota suomalainen nainen saapuu järjestelemään esittelykuntoon Suomen itsenäisyyden juhlavuotena 2017. Sivussa kelaillaan hänen tyttärensä, äitinsa ja ex-miehensä tekemisiä.

Teoksen pohjana oleva Sointula on tosi mielenkiintoinen yritelmä. Sitä ja muutamaa muuta samankaltaista yhteisöä on varmaankin tutkittu? Jotain muistelen lukeneenikin, mutta luultavasti vain lehtiartikkeleita. Lukisin mielelläni lisää. Ja onkohan näitä yhteisöjä kuvattu kaunokirjallisuuden keinoin? Pitänee yrittää ottaa selvää.

Mörön teoksen suurin ansio minun kannaltani on, että se kiinnittää huomiota kiinnostavaan historialliseen tapahtumaan. Muuten teos jäi minulle yhdentekeväksi.