(Teksti saattaa sisältää juonipaljastuksia!)

Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia oli arvostelumenestys, eikä syyttä. Myös seuraava teos, Tiranan sydän, menestyi hienosti. Itse olin  sitä mieltä, että siinä on myös  epätasaisuutta, turhaa selostamista hienosti kirjoitettujen osien lomassa. Nyt ilmestynyt kolmas teos, Bolla, räjäyttää taas tajunnan.

Tarina on yksinkertainen. Pristinalainen opiskelija Arsim, albaani,  tapaa elämänsä miehen, serbi Milosin (nimessä pitäisi olla suhu-s; pahoittelen ettei ole).  Arsim on tosin naimisissa Ajshen kanssa, ja pian syntyy ensimmäinen lapsikin. Miesten suhde on kiihkeä, mutta katkeaa, kun Ajshen suku järjestää perheen pakomatkalle pois sodan jalaoista. Lääketiedettä opiskeleva Milos sen sijaan ajautuu mukaan sodan kauheuksiin, mikä sinetöi hänen kohtalonsa. Milos ei kuitenkaan unohdu Arsimin mielestä, ja vuosien kuluttua hän etsii Milosin käsiinsä. Milos ei kuitenkaan se ole Milos, jota hän aikoinaan rakasti.

Bollan ensimmäinen varsinainen luku on vaikuttavimpia romaanin aloituksia, mitä olen lukenut. Sen jälkeen tehot ymmärrettävästi vähän laskevat; tuskin lukijakaan  jaksaisi sulattaa sivusta toiseen jatkuvaa tykitystä. Bollassa on Statovcin edellisistä teoksista tuttuja elementtejä: miesten välinen rakkaus, Balkanin tilanne ja sen aiheuttama pakolaisuus ja siirtolaisuus sekä mytologia ja symboliikka, joita edustava käärme esiintyy jo tyylikkäässä kansikuvassa. Näistä aineksista rakentuu kokonaisuus, joka on milloin riipaiseva - myös riipaisevan kaunis -  milloin puistattava ja enimmäkseen surullinen. Onnen saavuttamisen tiellä on useimmiten esteitä. Kuinka itsekäs saa tai pitää olla raivatessaan niitä tieltään? Vai epätoivoinenko? Nemo felix?

Romaanin yllättäjä on Ajshe, pohjoismaisen tasa-arvon näkökulmasta kynnysmatto mutta arjen sankari, joka löytää vapautensa uudessa elämäntilanteessa. Silloin Ajshellakin on  vaihtoehtoja ja vaatimuksia. Ajshe voisi olla raivotar tai kostonenkeli,  mutta ei ole. Tinkimätön hän kuitenkin on - lopulta.

Bollaa lukiessa tuntee suorastaan kiitollisuutta, kiitollisuutta siitä että keskuudessamme on ihmisiä jotka haluavat kanavoida lahjakkuutensa fiktion kirjoittamiseen ja tarjoavat lukijalle unohtumattomia hetkiä. Kiitos!