Ellen väärin muista, ensimmäiset havannankoirat tulivat Suomeen 1989. Kolmessakymmenessä vuodessa tästä pienestä karvapallosta on tullut pentujen määrällä mitattuna 13. suosituin rotu kaikkien rotujen joukossa ja oman 9-ryhmänsä suosituin. Taakse ovat jääneet mm. ikisuosikki tiibetinspanieli ja cottoni. Uusin Koiramme-lehti kertoo, että rotu on varsin suosittu myös Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa.

Havannankoiralla on siis ollut ikään kuin tilausta, oma ekologinen lokeronsa, johon se on solahtanut. Mielenkiintoista! Miksi esimerkiksi perinteisimmästä bichonperheen edustajasta maltankoirasta ei ole koskaan tullut suurta suosikkia? Johtuisiko turkista? Aika harva viitsinee ryhtyä sitä nyytittämään. Se ei toki ole pakollista, mutta ainakaan näytelykunnossa ei turkkia saa pysymään ilman nyyttejä, oletan.  Miksi  löwchen ei ole tehnyt läpimurtoa; sehän on  itse asiassa ihan normaali koira, jos takamus jätetään ajelematta? Bichon frise on ollut jo vuosikymmenen reippaassa alamäessä. Coton de tulearin havanna jätti selvästi taakseen vasta viime vuonna. Lhasa apsolla riittäisi värejä kuten havannalla, mutta eipä sekään rotu ole tepsuttanut suomalaisten sydämiin. Jos kaikki villakoirien kokomuunnokset lasketaan yhteen, se porukka sentään peittoaa havannnan suosiossa.

Suosio on helppo ymmärtää, ainakin meidän omistajien. Havanna on pieni mutta ei pienenpieni, tyypiltään kondrodystrofinen, aivan,  mutta silti suht normaalirakenteinen moneen kummajaiseen verrattuna, kaunis, ystävällinen ja arjessa helppo veitikka (tai ainakin pitäisi olla), varsin terve (toivottavasti!)  ja pitkäikäinen ja sopii monenlaiselle omistajalle melkein vauvasta vaariin.

Vuosikymmenet ovat muuttaneet havannaa jonkin verran. Aikoinaan luki SKKY:n sivuilla, että havannankoira on siroin bichonroduista. En tiedä, kuka oli tekstin laatinut, rotuyhdistys vai silloinen Kääpiökoirayhdistyksen puheenjohtaja Kirsti Lummelampi. Alkuaikoina havannat olivatkin kevyitä, ja rotumääritelmässäkin oli  painorajana 6 kg. Omista koiristani Minni (s. 1990) ja Ines (s. 1993) olivat tätä linnunluista tyyppiä, mutta jo Tuisku (s. 2000) oli melko vankka junttura. Nykyisissä näyttelykehissä vanhimpia havannankoiriani pidettäisiin varmaan liian hentoisina, koska tyyppi on muuttunut pikemminkin vankaksi sirouden asemesta.Koirien koko on usein rotumääritelmän ylärajoilla ja turkki runsas. Tällainen koira on tietenkin näyttävä, mikä on näytteäyharrastajille tärkeää.

Yhdistyksen laatimassa rotumääritelmän tulkinnassa todetaan, että havannankoira on kuin huoleton maalaisserkku verrattuna sukulaisrotuihin ja että koira ei saa olla liian laitettu. Tämä on kyllä jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Havannasta on tullut tyypillinen sliipattu näyttelykoira, toki vain näyttelykoirana mutta kuitenkin. Minusta se on valitettavaa, luomun kannattaja kun olen monessakin mielessä, mutta näin käy aina, kun rotu pääsee tai joutuu näyttelyfanien suosioon. Ymmärrän toki, ettei huolettomalla kotikoiralookilla voi menestyä  ryhmä- ja bis-kehässä. Ikävimmillään tämä menestymisen hinku kuitenkin johtaa ns.näyttelyjalostukseen, liioitellun tyypin kehittämiseen. Kammottava esimerkki tästä suuntauksesta on esim. amerikancockeri, ihastuttavasta englannincockerista kehitetty  monsteriversio.

Suosiolla on tunnetusti hintansa. Kun pennuilla riittää kysyntää ja hinta on hyvä, lukumäärä kasvaa mutta laatu laskee. Havannankoiria tai niitä muistuttavia pieniä koiria näkyy valitettavasti  myös eläinsuojelurikoksien todisteeksi otetuissa kuvissa. Toisaalta parhaat suomalaiset havannankoirat ovat erittäin korkeatasoisia ja kestävät minkä tahansa kansainvälisen vertailun. Siitä kiitokset ksvattajille! Kiitokset myös rotuyhdistykselle, joka ainakin ulkopuolisen silmin näyttää tosissaan pyrkivän säilyttämään havannat laadukkaina ja vääntää rautalangasta avoimuuden merkitystä ongelmien havaitsemisessa ja torjunnassa. Tästä tykkään aivan erityisesti. En tiedä mitään niin typerää kuin ongelmien lakaiseminen maton alle. Sen kyllä löytää edestään.

Koirarotujen suosioon vaikuttaa aina myös muoti. Vieläkö havannapentueiden lukumäärä per vuosi  kasvaa vai joko lähdetään alaspäin? Sillä ei itse asiassa ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että rotu säilyttää hyvät ominaisuutensa ja että pennulle on mahdollista löytää hyvä koti rakastettuna perheenjäsenenä.