Paavo Lipponen on kirjoittanut näköisensä muistelmat.  Se on muistelijan oikeus! Jo teoksen nimikin on yhden sortin kannanotto: ei mitään yleviä tai omaperäisyyttä tavoittelevia viritelmiä vaan arkisen selkeä töksäys Muistelmat 1. Muistelmat ovat myös hyvin miehiset: pääosassa on ura ja henkilökohtaiseen elämään viitataan vain niukasti. Tämä ratkaisu tietysti myös säästää läheisiä julkisuudelta, jota he eivät ehkä haluaisi. Joka tapauksessa P. L. on saanut yhtä ja toista aikaan SDP:n leivissä ja ollut enimmäkseen oikeassa tai SDP on ollut - päinvastoin kuin kaiken maailman "legendan" töhertäjät eli tutkijat ja muut muistelijat. Siis P.L:n näkökulmasta  asioita sihdaten.

Muistelmat 1 kattaa ajanjakson 1940-luvulta 1980-luvun alkuun; painopiste on 60- ja 70-luvuissa, jolloin P.L. on jo aktiivisesti mukana ensin ylioppilaspolitiikassa ja sitten ammattimaisesti SDP:n palveluksessa. Odotin oikeastaan enemmän näiden vuosikymmenten käsittelyltä; onhan P.L. todellinen sisäpiiriläinen. Olisiko niin, että kun näistä vuosikymmenistä on jo yhtä ja toista kirjoitettu, kovin mullistavaa ei enää irtoa. Miksi pitäisikään irrota? Toisaalta jaksan aina hämmästellä, miten pieniin yksityiskohtiin NL vaivaitui suomettumisen ajalla puuttumaan ja pohdin, oliko Suomen poliittisen johdon todellakin pakko mukautua niin lyhyeen talutusnuoraan. Mitkä olisivat olleet vaihtoehdot? Eikö niitä ollut?

Toinen seikka, joka aina hätkäyttää, on Suomen poliittisen, taloudellisen ja kulttuurieliitin suppeus. "Kaikki" näyttäisivät tuntevan toisensa ja johtavan tätä maata kuin omaa hiekkalaatikkoaan, jossa käydään välillä lapsellisen oloisia valtataisteluita ja mietitään vallan kammareissa seuraavaa siirtoa vastustajan päänmenoksi.

Luin Muistelmat 1:n nopeasti; ehkä olisi kannattanut vähän jarrutella. Olisinko silloin löytänyt enemmän kaipaamaani analyysiä. Minulle jäi vaikutelma, että P.L. latoo pöytään faktoja mutta ei pysähdy laajemmin erittelemään syitä,  seurauksia ja vaihtoehtoja. Tosin P.L. taitaa pariinkin kertaan huomauttaa, miten helppo olisikin kirjoittaa historiaa uusiksi jälkeenpäin kun jo tiedetään, mitä tapahtui. Niin tai näin, Muistelmien ykkösosan päättyessä alkaa myös Urho Kekkosen valtakausi olla lopussa. Jään kiinnostuneena odottamaan, mitä sanottavaa Lipposella on Kekkosta seuraavien sosialidemokraattisten presidenttien aikakaudesta.