Sisko voitti tuon jo vanhahkon kirjan juhannusjuhlien arpajaisissa. En ole nähnyt sen perusteella tehtyä elokuvaa, mutta arvostelujen ja muiden lehtijuttujen perusteella tiesin noin suunnilleen, mistä kirjassa on kyse. Pakko sanoa, että kirja imaisi mukaansa. Se nyt vaan oli luettava kerralla ja vauhdilla läpi. Ansiot eivät ole kaunokirjallisia. Mielenkiinto syntyy huimasta tarinasta. Sveitsiläinen Corinne on turistina Keniassa yhdessä miesystävänsä kanssa, kun hän näkee komean masaisoturi Lketingan ja ihastuu sillä silmänräpäyksellä. Corinne luopuu miesystävästään, työstään, asunnostaan ja autostaan Sveitsissä ja palaa Keniaan etsimään masaitaan. Lketinga löytyy, pari menee lopulta naimisiin ja lopuksi Corinne palaa tai oikeastaan pakenee takaisin Sveitsiin heidän lapsensa mukanaan.

Mutta se elämä Kenian savannilla! Ensimmäinen vuosi asutaan kammottavassa hönnässä yhdessä Lketingan äidin ja veljentyttären kanssa. Sitten päästään vähän isompaan majaan ja lopulta taloon. Sairaudet kuten malaria ja hepatiitti vaivaat, ja Lketingan kanssa tulee yhä useammin riitaa. Mombasaan muuttaminenkaan ei auta. Lketingan ja Corinnen maailmat eivät kohtaa, ja sitä paitsi masai on myös sairaalloisen mustasukkainen.

Mitä muuta saattoi odottaa? Näitä tarinoita kulttuurien törmäyksestä riittää. Silti tämä versio on melkeinpä omaa luokkaansa. Corinne on impulsiivinen mutta myös käsittämättömän rohkea ja tiukan paikan tullen neuvokas ihminen. Kaipa hän oli oikeasti rakastunut ventovieraaseen, kauniiseen, luku- ja kirjoitustaidottomaan masaisoturiinsa ja noin vain päätti saada tämän omakseen. Lukijasta tosin tuntuu kuin hän olisi hankkinut omakseen lemmikin, vaikkapa harvinaista rotua olevan koiran tai täysverihevosen. Kovan hinnan Corinne kuitenkin valinnastaan maksoi!

Kovan hinnan maksoi myös Lketinga. Kun tarinan kertojana on Corinne, Lketingasta tulee väkisin tarinan konna, vaikka Corinne korostaakin teoksen loppuun liitetyssä "kirjeessä", ettei hän halua sellaista Lketingasta tehdä. Lukijaa Lketinga säälittää. Hänen tietonsa ja taitonsa liittyvät hengissä säilymiseen savannin ankarissa oloissa, vuohien ja nautojen kasvattamiseen ja erilaisten seremonioiden suorittamiseen. Valitettavasti näillä taidoilla ei pärjää byrokratian rattaissa, ei koneiden  tai muiden teknisten laitteiden kanssa eikä rahataloudessa. Niinpä Corinne tietää ja osaa aina kaiken paremmin. Ei ihme, että Lketingan omanarvontunne ja itsekunnioitus ovat koetteilla. Olut ja miraa (eräänlainen huume) maistuvat yhä useammin, mikä ei tietenkään kohenna tilannetta. Korostetun itsenäisen länsimaisen naisen ja heimokulttuurissa elävän masaisoturin tarina on ohi.

Corinne Hofmann on ihminen, joita ei mahdu 13:a tusinaan. Olisi hauska tietää, mitä hänestä on myöhemmin tullut. Netistä tähänkin ehkä löytäisi vastauksen; pitääpä kokeilla. Yhtä mielenkiintoinen olisi Lketingan kohtalo. Onko hän löytänyt onnensa perinteisen elämän parista savannilta vai saiko hän Corinnen rinnalla "tartunnan"  toisenlaisesta elämäntavasta, jota on ryhtynyt tavoittelemaan, onnistuen tai onnistumatta.

Nämä kulttuurien törmäyksestä parisuhteessa kertovat kirjat ovat yleensä naisten kirjoittamia. Ainakaan äkkiä ei tule mieleen yhtään miehen kirjoittamaa aihepiirin teosta. Miesnäkökulma voisi olla vaihteeksi virkistävä.