Erästä muistelmakirjaa lukiessa olen taas törmännyt tähän merkilliseen johdatuksen käsitteeseen. Hommahan menee niin, että jotkut ihmiset kokevat Jumalan ohjanneen eli johtattaneen heitä elämän ratkaisuissa. Jos jollakin ihmisellä on tällainen olo tai tunne, se on hänen ikioma kokemuksensa asiasta eikä sitä tietenkään voi kiistää. Mutta tällaisena enemmän tai vähemmän uskonnottomana tavissyntisäkkinä olen aina pitänyt tuota johdatuksen ideaa kammottavana pröystäilynä: miljardeista ihmisistä Jumala valitsee kourallisen (vai kuinka paljon?) tyyppejä, joiden elämää hän sitten vaivautuu oikein henkilökohtaisesti johdattamaan. Me muut sitten saamme keikkua täällä elon laineilla parhaan taitomme mukaan, ihan omin neuvoin. Epistä!