Välillä tekee mieli saada aikaan jotain konkreettista. Niinpä olin viikonloppuna opettelemassa huovutusta. En ole varsinaisesti käsityöihmisiä, mutta huovutus onkin käsillä tekemistä mutta ei perinteistä kässää, jota muuten koulussa inhosin syvästi. Huovutus oli ihan hauskaa. Tein havannankoiran kuvan (kuinkas muuten!), josta syntynee tyynynpäällinen, ja kaksi kukka-aihetta omista valokuvistani. Muutaman viikon kuluttua olisi tarjolla vaativampi kurssi. Taitoni eivät ehkä ihan riiitä, mutta harkitsen osallistumista.

Öljyvärimaalauksen olen aloittanut parikin kertaa. Jostain syystä se on aina jäänyt. Jospa ryhdistäytyisin viimeistään syksyllä, jolloin kaikki hyvät harrrastukset on tapana aloittaa...Kesällä riittää konkretiaa puutarhanhoidossa. Ja se havapentuekin kesäksi on vielä harkinnassa, mutta sen kohtalo ratkennee muutamassa viikossa. Sivumennen sanottuna, rakkaat uroksen omistajat: jos poikakoiraanne annetaan astutuksiin, mikä alkaa olla pienoinen ihme, kannattaisiko pitää se silmätarkkilausunto voimassa? (Mitenkähän tämä liittyi otsikkooni huovutuksesta? No ei mitenkään!)