Joskus viime vuosikymmenellä koiraharrastajien sanastoon ilmaantui käsite pienet valkoiset. Kuka sen lieneekään keksinyt, mutta leviämistä varmaan auttoi Koiramme-lehden Tapio Eerola, joka alkoi käyttää sitä katsauksessaan edellisen vuoden rekisteröinteihin.

Eerolan katsauksissa pienet valkoiset ilmeisesti tarkoittivat lähinnä bichon-ryhmän lukumääräänsä lisänneitä menestyjiä: friséitä, cottoneita ja havaneeseja, joista jälkimmäiset tosin ovat harvoin oikeasti valkoisia. Kuvittelisin, että Eerola käytti pientä valkoista aivan neutraalissa merkityksessä. Voi tosin kysyä, miksi hän ei niputa vaikka isoja laumanvartijoita isoiksi valkoisiksi.

Matkan varrella pienet valkoiset on saanut kielteisiä sävyjä. Joillekin se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin mopit, fifit ja pikku räksyt. Pienet valkoiset ei myöskään ole mikään tarkkarajainen kategoria. Jotkut sisällyttävät siihen esimerkiksi pienet terrierit, kuten westien, tai valkoiset pienpystykorvat.

Vielä sananen valkoisista havannankoirista. En muista, olenko itse asiassa nähnyt ainoatakaan valkoista havannankoiraa. (En siis tarkoita, etteikö niitä olisi olemassa, myös Suomessa.) Sen sijaan luonnonvalkoinen, kerma, creme - mitä nimitystä nyt käytetäänkään  - ei toki ole harvinainen. Luonnonvalkoisen ja oikeasti valkoisen eron huomaa helposti, kun väritykseltään valkoinen-musta koira seisoo luonnonvalkoisen vieressä.

Vielä eräs aiheeseen liittyvä muisto takavuosilta. Ensimmäinen havannankoirani Minni oli Hollannissa rekattu samppanjanväriseksi. Vuoden ikäisenä se vaikutti lähinnä valkoiselta. Tarkkaan katsoen havaitsi korvissa hentoa beigeä. Sitten tuli talvi. Vastaan käveli muuan kulmakunnan koiranulkoiluttaja, joka puhkesi päivittelemään: - Ajatella, luulin että tuo koira on valkoinen. Nyt kun se seisoo lumessa, näkee selvästi, ettei se olekaan! Vähitellen Minni alkoi saada enemmän väriä.  Tummuminen jatkui siten, että selkäturkki ja korvat olivat lopulta melko voimakkaan kullan/beigen väriset. Viimeisinä vuosinaan Minni taas hieman vaaleni.

Vähän samantapainen muisto on Tuiskusta. Eräs ihminen oli nähnyt sen "valkoisena" kaksivuotiaana ja näki seuraavan kerran noin nelivuotiaana. Hän ei ollut uskoa, että kyse on samasta koirasta, vaikka Tuiskun beigeväritys on melko maltillista!