Otsikon kysymys pisti silmään jostain lehdestä, olisiko ollut Hesarin NYT-liite. Vähän samaa sarjaa on erään 14-vuotiaan ihmettely, minkä vuoksi vanhat akat pitävät farmareita. Varmaankin näyttääkseen nuorilta? Eivätkö he tajua näyttävänsä vain noloilta?

Ensimmäiseen kysymykseen vastattiin lehdessä selittämällä, miten esim. työelämän kireässä kilpailussa kaikilta vaaditaan nuorekkuutta, iästä riippumatta. Näin varmaan onkin, mutta toisaalta   vanheneminen on myös hidastunut. Minulla on muutama viehättävä, vanha kuva. Eräässä katsoo kameraan nuoripari, isovanhempani. Toisella tavalla puettuina, kammattuina ja morsian myös meikattuna he voisivat olla tämän päivän parikymppisiä. Toisessa kuvassa isoäiti istuu tummassa, pitkässä leningissä kukkien ympäröimänä. Isoäiti kuoli, kun oli yksivuotias, joten minulla ei ole hänestä minkäänlaista mielikuvaa. Niinpä kysyin omalta äidiltäni, minkä ikäinen mummo on kuvassa. 60-vuotias! Minusta hän näyttää 80-vuotiaalta. Hehkeästä neitosesta on 40 vuodessa tullut  vanhus. Näin ei käy meille tämän päivän hyvinvointivaltion asukkaille.

Toiseen kysymykseen vastaisin, että me vanhat kantturat olemme pikku lapsesta lähtien tottuneet pitämään farkkuja. Ne ovat moneen menoon kätevät. Miksi siis lakkaisimme käyttämästä niitä? Vanhuudessa on juuri se hyvä puoli, ettei tarvitse tehdä minkäänlaista vaikutusta kehenkään vaan voi olla ihan oma itsensä. Voi pukeutua farkkuihin, jos haluaa, ja olla pukeutumatta jos siltä tuntuu. Useimmat vanhukset (eli keski-ikäiset) valitsevat maltilliset farkut ja myös ymmärtävät, mihin yhteyksiin farkut eivät kerta kaikkiaan sovi.