Kun eilisaamuna menin koirien kanssa ulos, oli vielä tavanomainen pakkaskeli. Mutta iltapäivällä huomasi jo muutoksen: kuonoon - anteeksi nenään - kantautui vieno kostean havumetsän tuoksu, seassa ripaus märän maan hajua. Siitä se lähtee! Kevään edistyminen nimittäin. Yleensä maa on vappuun mennessä pohjoisen puoleisia varjopaikkoja lukuun ottamatta paljas. Saa nähdä, miten käy tänä keväänä. Televisiossakin näytettiin, miten tällä korkeudella on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen paljon lunta, 70 cm.

Koirien kannalta alkaa vuoden hankalin aika. Ehkä muutaman viikon onnistumme vielä ulkoilemaan läheisessä puistossa lammen rannalla, jossa varsinkin latu-ura säilyy lumisena, ellei sitten ole jo niin lämmintä, että hanki alkaa siinäkin  upottaa. Joka tapauksessa kurakelit ovat edessä. Se tarkoittaa, että koiria joutuu huuhtelemaan ja pesämään. Ne saavat myös turkkiinsa tavallista tuhdimman annoksen hoitoainetta, siellaista turkkiin jätettävää sorttia. Se suojaa turkkia jonkin verran katukuran ja -pölyn vaikutuksilta. Luulen että turkkia liukastavana siitä on myös hiukan hyötyä suojapuvun aiheuttamaa takkuuntumista vastaan. Näitä kurapukuja en kyllä viitsi pukea kovin monta kertaa, mutta jossain vaiheessa loppukeväästä tilanne on niin viheliäinen, että kolmen koiran tunkeminen kurahaalareihin on pienempi riesa kuin niiden jatkuva peseminen.

Tänä aamuna olivat lätäköt sulia, joten yöllä ei viissiin ollut pakkasta. Hienoa. Kevät tulee lopultakin.