Uusimmassa Koiramme-lehdessä Tapio Eerola kirjoittaa mm. roturisteytyksistä ja toteaa seuraavasti: "Vastoinkäymisiä riittää ja rotukonservatiivien vastustus tulee olemaan raivokasta." Ihanko totta? Taidamme elää Eerolan kanssa eri todellisuuksissa. En satu tuntemaan ainoatakaan koiraihmistä, jonka voisin kuvitella vastustavan risteytyksiä raivokkaasti. Ehkä se johtuu siitä, että koiratuttuni ovat taviksia, joille koira tai rotu ei ole maailmannapa eikä keskeinen pätemisen tarpeen tyydyttäjä. Voisin kuvitella, että jossakin koiraharrastuksen "huipulla" näkemys omasta rodusta muotoutuu tiukkapipoiseksi, koska ihmiset ajautuvat kilpailemaan siitä, kenen tulkinta rodusta on ainoa oikea.

Ehkä myös vanhoissa kennelmaissa kuten Isossa-Britanniassa ollaan koira-asioissakin konservatiivisempia kuin suhteellisen liberaaleissa Pohjoismaissa? Roturisteytyksissähän on se hankaluus, että niihin tarvitaan rodun kotimaan/vastuumaan kennelliton (?) tai rotujärjestön/yhdistyksen (?) suostumus. Tämä voi olla aikamoinen jarru. Mutta kuka päättää tästäkin käytännöstä? FCI:kö? No, mitä tahansa sääntöä voidaan toki muuttaa. Monien koirarotujen kotimaa Britannia ei tosin ole FCI-maa; sillä ja FCI:llä on muistaakseni jonkinlainen kumppanuussopimus. Ideana on kai, että puolin ja toisin hyväksytään esim. rekisteritodistukset ja voidaan osallistua näyttelyihin ja tuomaroida niissä yms.

Kirjoitin jo joskus aikaisemmin, että allekirjoitan edesmenneen  JAU Yrjölän näkemyksen, jossa hän ilmoitti vierastavansa käsitettä puhdasrotuinen koira. Hänestä sanapari rotukoira riitti kuvaamaan rotukoiran idean: kyse on tiettyä tarvetta varten kehitetystä koiratyypistä, jonka ominaisuudet soveltuvat tähän käyttötarkoitukseen.

Rotukoiran ominaisuudet kerrotaan rotumääritelmässä. Yllättävän erilaisiin koiriin on sen perusteella joissakin roduissa päädytty, hyvänä esimerkkinä  labradorinnoutaja. On turhan raskaita, plösöjä koiria ja toisaalta setterimäisen kevyitä ja pieniä käyttölinjaisia, joita ei labukaksi edes tunnistaisi. Tässä ei mielestäni enää ole ideaa. Jos tavoitteena on "vain" saada johonkin tarkoitukseen ihanteellisesti sopiva koira, miksi sen pitää olla olevinaan jotain rotua? Jos taas pidetään kiinni rodusta, rotutyypin säilyttäminen tuntuisi maallikosta aivan perusasialta. Mutta eipä näy silläkään olevan juuri painoarvoa, kun ihmiset muovaavat koiria mieleisekseen.