Siskon etelässä asuva tuttava oli kuullut niin paljon juttua havaneeseista, että tultuaan pitkästä aikaa käymään näissä maisemissa hän halusi tutustua rotuun. Niinpä laitettiin Pilvi PR-tehtävään, kuten useimmiten. Tuisku ja Luna kun eivät ole niin varauksettomasti ventovieraiden ylimpiä ystäviä. Hassua kyllä, aikuiset ihmisetkin saattavat pahastua, jos koira ei pidäkään heistä tai suhtautuu heihin lähinnä välinpitämättömästi.

Mutta Pilvi ei petä. Se veti pisteet kotiin tälläkin kertaa. Istui sylissä ja nuoli naamasta. Kun tuli aika lähteä kotiin, tämä immeinen kyseli melkein tippa silmässä, joko se lähtee. Niin sai rotu  taas uuden ihailijan.

Mutta mutta. Kunpa ihmiset myös ymmärtäisivät, että yksi yksilö ei ole yhtä kuin koko rotu. Kuten olen monesti kertonut, omat koirani ovat erilaisia, vaikka ne ovatkin isoäiti, tytär ja tyttärentytär. Saman pentueen kaikki pennut eivät ole samanlaisia; uroksen tai nartun kaikki jälkeläiset eivät ole samanlaisia; kasvattajan kaikki kasvatit eivät ole samanlaisia; rodun kaikki yksilöt eivät ole samanlaisia. Ne ovat yksilöllisiä. Toki havannankoirat muistuttavat toisiaan keskimäärin enemmän  kuin jotain aivan muunlaista rotua, mutta silti.

Miksi jankkaan tällaista itsestäänselvyyttä? Siksi että huimien yleistysten näkeminen tai kuuleminen ei ole harvinaista. On tutustuttu pariin rodun yksilöön ja oletetaan, että ne kaikki ovat sitten sellaisia joko hyvässä tai pahassa. Muistan Koiramme-lehden yleisönosastostakin takavuosilta jutun, jossa kirjoittajan koira - hänen mukaansa huippukasvattajalta ostettu - oli valitettavasti allerginen (?). Kirjoittajalla ei juuri tuntunut olevan  tietoa kasvattajan muista kasvateista, mutta mielipide oli vankka: ikinä hän ei enää ostaisi pentua menestyneeltä kasvattajalta, jos yleensä ostaisi rotukoiraa ollenkaan, koska silloin voi saada allergisen koiran. Ahaa!