Ostin keväällä pari karjalanneidon mukulaa, pitkästä aikaa. Ne lähtivät ihan mukavasti kasvamaan, mutta jämähtivät sitten 10 - 15 sentin pituisiksi viikkojen ajaksi. Aioin jo heitää ne pois, mutta en sitten raskinutkaan vaan laitoin ne samaan, melko tilavaan ruukkuun. Olihan niissä pari surkeaa nuppuakin! Ruukku päätyi puutarhamökin terassin melko varjoisalle penkille. Vieressä pöyhistelivät paremmin menestyvät kasvit, joten karjalanneidot saivat "takavasemmalla"joko kasvaa tai olla kasvamatta. Vettä ne toki saivat silloin kun muutkin ruukkukukat.

Joskus heinäkuussa havahduin huomaamaan, että neidothan ovat kasvaneet, ja rutkasti. Ja niissä on nuppuja, ISOJA nuppuja ja paljon. Sitten ne räjähtivät. Tapahtuikohan se heinäkuun hellekaudella vai milloin, en pannut merkille. Niistä tuli isoja ja rotevia; pisimmät versot riippuivat lattialle saakka ja suuret nuput rävähtivät auki. Minulla ei ole ikinä ollut näin muhkeaa karjalanneitoa! Harmittaa, etten muista, laitoinko neidot Kekkilän vain Biolanin kesäkukkamultaan. Joka tapuksessa niitä on lannoitettu sillä punaisella puutarhan yleislannoitteella siitä lähtien, kun ne rupesivat enemmin kukkimaan.

Rautayrtit puolestaan ostettiin kukkivina, ja kuten niille on tyyppillsitä, ne lakkasivat kukkimasta aika pian. Minulle on usein käynyt niin, etten ole saanut toista kukintaa aikaan, ainakaan kunnollista. Tällä kertaa onnistuin. Ehkä säät suosivat rautayrttiäkin. Joka tapauksessa katsoin tarkemmin, mistä kohtaa leikkaan kuihtuneet kukat pois. Luulen, että aikaisemmin olen huolimattomasti napsinut pois pieniä uusien nuppujen alkuja...Lisäksi laitoin ruukkuihin Substralin punaiset eli kukkivien kasvien lannoitepuikot. Tuloksena oli upea kukinta, joka on runsaampi kuin ensimmäinen.