Pirjo Hassinen on niitä kirjailijoita, joiden uutuuden yleensä luen. Niin tälläkin kertaa. Rouva kertoo Meeri Ihalaisen tarinan kolmessa aikatasossa. Alussa Meeri on nuori aviovaimo, töissä kirkkoherranvirastossa. Hänen miehensä Janne työskentelee varastossa. Asuntoasioissa Janne joutuu ottamaan yhteyttä vuokranantajaan, rikkaaseen rouvaan nimeltään Virva Rae. Kuinka ollakaan, Janne ihastuu itseään iäkkäämpään rouva Rakeeseen ja jättää Meerin. Ennen eroa Meeri on  jo ryhtynyt opiskelemaan kauppaopistossa.

Seuraavassa vaiheessa Meeri on  menestynyt toimija kiinteistönjalostusbisneksessä. Hänestä on tullut firmansa pääosakas ja toimitusjohtaja; teoksen kolmannessa aikatasossa hän on jo vetäytynyt tästä tehtävästä hallituksen puheenjohtajaksi. Hassinen ei juuri selitä, miten tämä kaikki onnistui pelkän kauppaopiston eväin. Joka tapauksessa Meeri on Virva Raetta kovasti muistuttava, vanhempi varakas daami, kun hän poimii kadulta autonkuljettajakseen ja rakastajakseen itseään nuoremman miehen, jonka on tuntenut nuorena. Kun tämä mies on kulutettu loppuun, Meeri vaihtaa vielä nuorempaan ja menee hänen kanssaan peräti naimisiin.

Meeristä on tullut toinen Virva Rae. Valta ja varallisuusko tekevät heistä nuorten miesten silmissä haluttavia? Toistaako Meeri pakkomielteisesti Virva Rakeelta oppimansa kuvion, joka oli hänelle nuorena traumatisoiva? Kostaako hän Jannen petoksen muille nuorille miehille? Ovatko nuoret miehet hänelle voitonmerkkejä, joilla hän todistaa itsellleen kelpaavuuttaan? Vai onko Meeri yksinkertaisesti oivaltanut, että nuorilla miehillä on sitä mitä ikätovereilta puuttuu? Ottaako hän omansa siksi, että se on hänelle mahdollista vaikka useimmille ei? Ympäristö toki paheksuu, mutta varakkaalla on myös varaa olla välittämättä. Ja näinhän miehet ovat aina tehneet - vaihtaneet nuorempaan.

Siinä vaiheessa kun Meeri alkoi katsella sillä silmällä uusinta kumppaniaan, teos alkoi kyllästyttää. Meni vatvomiseksi. Aloin ymmärtää herrahenkilöä, josta olen aikaisemminkin kertonut ja joka ei yleensä halua lukea naisten kirjoittamia kirjoja. Miksi? Koska niissä ei hänen mielestään edetä vaan vatvotaan loputtomasti. Ei sen puoleen, minäkään en yleensä lue ns. äijäkirjallisuutta. Niissä on itsetarkoituksellista äksöniä ja tylsää huumoria. Mutta mikään turha kirja Rouva ei ole, vaikka ei ihan Hassisen parhaitakaan.