Nobelisti Mario Vargas Llosan romaanin Keltin uni päähenkilö, irlantilainen Roger Casement on historiallinen henkilö, joka eli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Casement  matkusti nuorena idealistina Afrikkaan ja oleskeli pääasiassa Belgian kuninkaan Leopold II:n omistamassa Kongossa. Siellä hän tutustui alkuasukkaiden raakalaismaiseen kohteluun, ja toi nämä julmuudet julkisuuteen Englannin konsulin mandaatilla.

Myöhemmällä iällään Casement matkusti Englannin hallituksen lähettämänä Amazoniaan  tutkimaan kuminkerääjiksi pakotettujen intiaanien kohtelua. Se oli samanlaista kuin afrikkalaisten kohtelu, ellei raaempaa. Intiaaneja tapettiin, paitsi varoitukseksi myös huvin vuoksi. Heitä ruoskittiin, jäseniä katkotiin ja neniä, korvia ja sukuelimiä silvotiin. Naisia raiskattiin ja miehet pakotettiin katsomaan vaimojensa ja tyttäriensä raiskauksia, minkä jälkeen heidät surmattiin ja varsinkin nuoremmat naiset vietiin ilotaloihin tai jalkavaimoiksi ja kotiorjiksi. "Niskottelijat" jätettiin ruoskimisen jälkeen paahteeseen jalkapuuhun ilman vettä ja ruokaa ja viskattiin kuoleman jälkeen viidakkoon.

Casement kirjoitti tästäkin tutkimusmatkastaan kohua herättäneen raportin. Ihme ja kumma, joitakin roistoja saatiin jopa haastetuksi oikeuteen ja tuomituksi.

Viimeisenä projektinaan Casement ryhtyi edistämään Irlannin itsenäistymistä. Tässä tehtävässä hän pelasi korttinsa väärin, vangittiin ja hirtettiin maanpetturina. Casementin homoseksuaalisuus vuodettiin hänen maineensa mustaamiseksi julkisuuteen, ja häntä syytettiin jopa pedofiiliksi.

Roger Casement vaaransi tutkimusmatkoillaan henkensä ja oli poikkeuksellisen rohkea myös tuodessaan julki havaintojaan. Vargas Llosa on on kehinyt hänen henkilönsä ympärille vaikuttavan fiktiivisen kudelman. Siitä huolimatta ajattelin tätä(kin) teosta lukiessani, että useimmiten lukisin historiallisista henkilöistä mieluummin tietokirjan kuin fiktion.