Taas on saanut ihmetellä etelän autoilijoiden avuttomuutta talvikeleillä. Täällähän talvikelit ovat, no, talvikelejä, jotka eivät yleensä aiheuta sen kummempaa sähläystä. Tuskinpa etelän kuskit ovat lähtökohtaisesti surkeampia kuin täkäläiset, vaan olosuhteissa täytyy (rannikon läheisyyden vuoksi?) olla jotain poikkeuksellista. Mutta miksi he eivät ota tätä poikkeuksellisuutta huomioon?

Muutama viikko sitten sattui näissä maisemissa todella murheellinen kolari, jossa menehtyi kolme ihmistä. Kuski oli saanut kortin noin viikkoa aikaisemmin, ja porukka oli käynyt ostamassa  auton, jota tämä nuori nainen ajoi kotiin päin. Takavetoinen kärry kääntyi tiellä poikittain, ja sepä siitä.

Tuli mieleen elämäni ensimmäinen oma auto, käytetty takavetoinen Mazda. Olin auton ostaessani ajanut hyvin vähän ja vielä  vähemmän  talvella. Talviautoilu tuntui minusta kauhealta. Muistan eräänkin syksyisen räntäsateen, joka oli alkanut työpäivän aikana. Melkein väänsin itkua ajaessani kesärenkaisella autolla kotiin. Sitten vaihdoin etuvetoiseen kärryyn. Ja kas - talviautoilu muuttui ratkaisevasti helpommaksi! Kokemustakin karttui nopeasti, kun en enää jännittänyt ajamaan lähtemistä. Onneakin on varmaan ollut mukana, mutta kertaakaan en ole päätynyt penkkaan tai ojaan tai törmäillyt mihinkään. Kammottavimmissa keleissä ajamista yritän välttää, koska silloin muut autoilijat muodostavat tavallista suuremman riskin. Joukossa on aina liian kokemattomia tai liian piittaamattomia - ja toki itsekin voin tehdä virheen. Myötätuntoni on niiden puolella, joiden täytyy ammatin vuoksi olla liikkeellä kelissä kuin kelissä.