Jospa yrittäisin kirjoittaa valmiiksi jutun, jonka aloitin aikoja sitten.  Laiskottaa kyllä aika lailla; näinä välipäivinä olen ehtinyt kyllästyä koko aiheeseen...

Joo - taisin viimeksi käsitellä turkkeja ja jatkan niistä. Rotumääritelmähän on turkkien suhteen hieman seko. Kohdassa "yleisvaikutelma" sanotaan, että mieluiten laineikas karvapeite, kohdassa "turkki"  puolestaan, että peitinkarva on (--) litteää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia. Mielenkiintoinen sana tässä on tuo litteä, joka on siis asetettu laineikkaan vaihtoehdoksi. Itse käsitän sen niin, ettei havannan turkki saa olla pöyheä kuten esim. cottonilla, vaan sen on oltava laskeutuva mutta se voi kuitenkin olla kohtalaisen suora.

Rotumääritelmän tulkinta puolestaan toteaa kohdassa yleisvaikutelma s. 7,  että turkin tulee olla pitkä, pehmeä, laineikas sekä sileä. Häh? Myöhemmin eli kohdassa karvapeite s.19 palataan ruotuun kertomalla, että karvapeitteen tulee olla pehmeää, litteää tai laineikasta. Pari riviä alempana kerrotaan uudestaan, että turkin tulee olla laineikas, ei koskaan piikkisuora, mikä on sanottu kertaalleen jo aikaisemminkin. S. 29 on oikeasta ja virheellisestä karvanlaadusta  aika näppärät kuvat. Ymmärrettävästi liian suoran turkin kuvaaminen on ongelmallisinta. Se kenties havainnollistuisi paremmin, jos kuvassa olisi koko koira. Njaa, jotenkin minulla on sellainen kutina, etteivät liian suorat turkit ole kaksinen ongelma, mutta voin olla väärässäkin; sen verran vähän notkun nykyään esim. kehän laidalla katselemassa, miltä koirat näyttävät.

Sivulla 9 mittasuhteiden esittelyssä todetaan, että havannankoiran rungon tulee olla vielä pidempi kuin mitä silmämääräisesti voisi päätellä. Sen verran meikäläisellä pätkii, ettei tämä toteamus oikein avaudu. Paksu turkki kyllä nostaa koiran selkälinjaa ja saa koiran vaikuttamaan lyhyemmaltä kuin se onkaan, mutta sitä tässä ei kai ajeta takaa? Kokonaisuutena ottaen mittasuhteiden esittely on valaiseva. Erityisen hauska  idea on  skaalata sama koira eri kokoihin (s. 21).

Vanha vitsi toteaa, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Ehkä tästä on kyse sivun 13 purentoja esittelevissä kuvissa. Vasemmanpuoleinen vaikuttaa  lähes tasapurennalta ja oikeapuoleinen alapurennalta. Hammaskaaret sen sijaan ovat molemmissa kiitettävän leveät. Erityiskiitokset siitä, että s. 12  myös mustan koiran päästä on saatu kelvollinen kuva. Enimmäkseenhän mustat koirat ovat kuvissa tyyppiä musta möykky tai silhuetti.

Koiran liikkeitä käsiteltäessä muistetaan taas kerran todeta, että takajalkojen liikkeet katsotaan anturoista, jotka tulee kyetä laskemaan koiran liikkuessa. Että ihan laskemaan...Jostain syystä tämä väite on aina ärsyttänyt minua, vaikka ymmärrän, että sillä halutaan kuvailla liikkeiden riittävää ulottuvuutta ja voimakasta takapotkua. En oikeastaan tiedä, miksi ärsyynnyn. Kyllähän ne anturat sieltä näkyvät. Tjaah, rotumääritelmä ei suoranaisesti vaadi suurta liikelaajuutta; painopiste on muissa liikkumisen ominaisuuksissa.  Hmm, ja havanna on "vain"  kohtuullisesti  kulmautunut. Tuota tuota. Ehkä niskakarvani nousevat pystyyn syystä,  että tuo väite tuo mieleeni ns. showliikkeet, siis näyttävän maatavoittavan harppomisen  ja siihen vaadittavan rakenteen, vaikka se ei rotumääritelmän mukainen olisikaan. Ihailen toteemieläimeni :) suden liikkumista. Suden hidas ravi  on vaivatonta ja taloudellista, vähäeleistä mutta ei erityisen näyttävää. Evoluutio on välttänyt epäergonomista vispaamista, nostelua tai kurottelua mihinkään suuntaan. Tarvittaessa suden liikkumiseen kuitenkin löytyy voimaa ja vauhtia.


Olen puuttunut muutamiin rotumääritelmän tulkinnan yksityiskohtiin. Kokonaisuutena ottaen tulkinta on viitseliäästi toteutettu ja epäilemättä hyödyllinen apuneuvo sekä näyttelytuomareille että kasvattajille. Kiitokset siitä vielä kerran.

P.S. Palaanpa nyt 16.4. aamulla asiaan tai oikeastaan asian tiimoille. Muinoin opastettiin, ettei kääpiökoirakehässä juosta. Kääpiökoirahan joutuu joka tapauksessa ravaamaan jo liikkuessaan kävelyvauhtisen ihmisen rinnalla. Kuvittelenko vain, että vauhti on kehissä lisääntynyt? Jos ei suorastaan juosta, niin rynnätään. Aikoinaan kun vielä pyöriskelin kehässä, nuoret esittäjät saattoivat pyyhältää ohitseni :) Onneksi omalla vuorollaan saa valita koiralle sopivan vauhdin. Jos koiran liikkeissä ei ole mitään salattavaa, suht maltillisella vauhdilla etenevä ravi tuo liikkumisen ansiot mielestäni parhaiten esille. Jonkin pätkän voi tietysti ottaa vähän nopeammin demonstroidakseen esim. sitä ulottuvuutta.

Ryntäämällä puolijuoksua hirtetyn koiran kanssa voi tietysti yrittää estää tuomaria näkemästä, miten koira todellisuudessa liikkuu. Muistelen, että Riitta Aho  (Tavoitteena terverakenteinen koira) kehottaa  tuomaria tällaisissa tapauksissa hillitsemään esittäjän vauhtia. Arvostan myös sitä, että  esim. Liliane de Ridder-Onghena käski minun liikuttaa Tuiskua löysässä taluttimessa ja halusi meidän kiertävän 2 - 3 kierrosta. Kaipa se meni hyvin, koska Tuisku oli VSP ja valmistui samalla valioksi. Olen myös nähnyt, miten tuomari ei juuri edes katso kehässä esiintyvää koiraa tai supistaa sen liikkumisen minimiin, esim. vain edestakaiseen pikku pätkään. Ymmärrän, että iltapäivällä homma ehkä alkaa tympiä tai että tuomari on valinnut suosikkinsa jo luokan yhteisesiintymisessä. Esittäjä on kuitenkin AINA ansainnut koiralleen tuomarin jakamattoman huomion. Hän on maksanut kalliin ilmoittautumisen ja mahdollisesti ajanut paikalle useammman sadan kilometrin päästä, odottanut ja odottanut vuoroaan aikataulustaan suistuneen kehän laidalla. Hänellä on OIKEUS niihin muutamaan minuuttiin huomiota, jotka kehässä yhdelle koiralle liikenevät. Tuomareiden koiramääriin pitäisi yhä kiinniittää huomiota; liika on liikaa.