Nyt on kyllä täti-ihmisen pakko nauraa. Paikallinen aviisi kertoi junior handler -harrastuksesta sinänsä asiallisesti. Jutussa haastateltu junnu totesi sanasta sanaan siteeraten seuraavaa: - (--) lajiin kuuluu tyylikäs pukeutuminen, esimerkiksi jakkupuku on hyvä valinta. Mikä tahansa tusina-asu ei kelpaa, vaan jakkupuku teetetään ompelijalla. 

Sillä lailla! Olen aikaisemminkin ihmetellyt tätä muotia, että koiria esitetään piukeissa jakkupuvuissa. Jonkin fifin tai puudelin kanssa se näyttää edes jossain määrin luontevalta, mutta kookkaiden, liikunnallisten ja toiminnallisten metsästys-, pk- yms. rotujen kanssa ei. Mutta minulle oli kyllä uutta, että asu pitää teettää ompelijalla ollakseen vimpan päälle sopiva koiran esittämiseen. Onkohan homma ryöstäytynyt käsistä samalla tavalla kuin vanhojen tanssit lukiossa. Alkuunhan tansseihin lainailtiin jotain sukulaisten vanhoja pukuja, jotka olivat vähän sinnepäin wanhoja. Sitten taisivat yleistyä itse ommellut ja pukuvuokraamosta hankitut puvut. Nyt lehtijutuissa kertoillaan, miten puku tai kangas siihen hankitaan Pariisista ja koko projekti nielee satoja euroja. Siis niiltä, joilla on siihen varaa.

Eipä silti, muistan miten Suomen ensimmäisessä maailmannäyttelyssä oli keskieurooppalaisia (saksalaisia?) metsästyskoirien esitäjiä, miehiä tietysti, pukeutuneina perinteiseen metsästysasuun. Sellaiseen ei ollut Suomessa totuttu, joten nämä puutarhatontulta tai Robin Hoodilta näyttävät tyypit vaikuttivat aika hupaisilta. Kulttuurieroistahan siinä oli kyse. Olisiko suhtautumisessa junnu handlereiden asuihin sitten kyse sukupolvien välisestä kuilusta :) Vanaha ei ennee ymmärrä ihmekotkotuksia!