Viime viikolla postiluukusta putkahti Isoäidin Kasvit -siemenluettelo. Olen joskus tilannut Isoäidin kasveja, aika huonolla menestyksellä. Syy on varmaan itsessäni, ei siemenissä. Koska yrityksellä on yhteystietoni, se lähettää joka kevät luettelon. Sitä on ihan kiva selata ja suunnitella tulevaa kesää. Puutarhamökin 300 nelion piha vain asettaa tiukat rajat innovaatioille. Yleensä jotain pitää poistaa, jos aikoo saada uutta tilalle. Ennakoinkin tätä syksyllä poistamalla isot lämpäreet riehaantunutta syysleimua, kuunliljoja, muutamia pensaita jne. Mitä tilalle laitetaan, sen näkee sitten keväällä. Saattaapa olla, ettei ränsistyneinä poistettujen norjanangervojen tilalle tule kasveja vaan terassin laajennus.

Sitten ostin hurmaavan puutarhakalenterin, johon voi kirjata puutarhan työt, säätilan jne. Reilut pari kuukautta vielä  ja ensimmäiset mukulat ja siemenet pitää - tai saa - laittaa itämään. Sitä ennen on jo ohjelmassa huonekasvien mullanvaihto. Siitä se lähtee! Tietenkin päätän aina loppukeväästä, että en ikinä enää laita niin paljon taimia kasvamaan. Jos on kylmää eikä taimia saa ulos, ollaan vaikeuksissa. Ennen seuraavaa kevättalvea olen kuitenkin jo unohtanut edellisen kevään vaikeudet ja istutusruukut täyttyvät vauhdilla. Ihanaa!

Kävin myös mökillä luomassa lunta ja fiilistelemässä. Kumma juttu, etteivät aronian marjat kelpaa linnuille. Takapihan aroniat, joita ei leikata ja joiden yläoksista ei sen vuoksi yletä poimia marjoja, olivat kaartuneet lumen ja marjojen painosta maahan saakka. Marjatuomipihlajan marjat sen sijaan kelpaavat rastaille jo raakoina. Kerrankin laskin yhdestä pihlajasta seitsemän pulskaa rastasta. Oli vissiin se poikue, joka aikaisemmin räksytti jossain pensaikon uumenissa. Ainoatakaan marjatuomipihlajan kypsää marjaa emme ole onnistuneet kolmeen kesään saamaan omaan suuhun!