Siskon jääkaappipakastin, 8 vuotta vanha Rosenlew, jo kertaalleen 300 eurolla korjattu, tilttasi. Nykyään kodinkoneita ei todellakaan tehdä kestämään kuten ennen. Mutta uusi oli siis hankittava, ja sadepäivän joutilaisuudessa läksin mukaan jääkaappiostoksille. Vaihtoehtoja ostospaikoiksi ei ole pilvin pimein. Veikon kone lopetti. Mietimme, onko keskustassa vielä MustaPörssi. No, parkkipaikkoja ei kuitenkaan ole, joten emme viitsineet lähteä sitä etsimään vaan suuntasimme laitakaupungille, jossa loput liikkeet ovat muutaman sadan metrin säteellä.

Prisman kodinkoneosasto oli matkan varrella. Ihan asiallinen rakkine löytyi, mutta kassapöydän tiskiin nojailevat pojat vaikuttivat kesäapulaisilta, joten päätimme toistaiseksi jatkaa matkaa erikoisliikkeeseen. Ehkä siellä olisi asiantuntevaa palvelua tarjolla?

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa -liikkeen kodinkoneosastolla oli vastassa keski-ikäinen miesmyyjä. Ei mikään kohteliaisuuden perikuva, sanoisin, vaan esitteli tuotteita ikään kuin pitkin hampain. Sisko valkkasi kuitenkin joukosta pari sopivaa ja pyysi myyjää listaamaan kaikki kustannukset: laitteen hinnan lisäksi. - Ai kätisyyden vaihtokin maksaa,totesi sisko jossain vaiheessa. - Ei kai  kukaan tee ilmaista työtä, kaikki maksaa nykyään, kivahti myyjä. Sisko pyysi uudestaan laittamaan nämä oheiskulut paperilapulle. Myyjä ilmoitti, että heillä on Suomen halvimmat hinnat, niin että eikö tule kauppoja. Siihen sisko, että sinäkö et siis laita niitä hintoja paperille. Myyjä häipyi kiukkuisen oloisena kassapöydälle laatimaan lappusta. Lappu (eli tarjous) saatiin kuin saatiinkin, ja poistuimme niskakarvat pystyssä kaupasta.

Oranssi kodinkoneliike on vieressä; siispä suuntaamme sinne. Sielläkin oli vastassa keski-ikäinen miesmyyjä. Hän tuijotti kassapöydällä olevan  tietokoneen ruutua kiinnittämättä meihin mitään huomiota. - Päivää, sanoi sisko, olisin katsellut jääkaappipakastimia. - Mmm, mutisi myyjä kääntämättä katsettaan ruudusta. - Että minkähänlaisia vaihtoehtoja teillä olisi tarjolla? yrtti sisko uudestaan. - Yhmph, vastasi myyjä eikä vieläkään katsonut asiakkaaseen. Huomasin, että siskolla alkaa kohta keittää. - Onko tärkeämpää tekemistä? kysyi sisko ja napsautti suunsa kiinni. Hiljaisuus tehosi ja myyjä nosti lopulta katseensa koneesta ja tokaisi jotan "niin?" tai sinnepäin, nousi tuoliltaan ja lähti kuin lähtikin esittelemään jääkaappipakastimia.

Poistuimme tästäkin kaupasta hämmästyneinä. Suomalainen ei odota ylenpalttista huomiota eikä lipevää tyrkyttämistä, ihan arkinen kohteliaisuus ja palvelualttius ryyditettynä asiantuntemuksella riittää. MIkä siinä on niin vaikeaa? Asiakkaaseen suhtaudutaan kuin viholliseen, joka on tullut häiritsemään myyjän rauhaa. 

Vai onko tämä ikäpolvikysymys? Minulla on nimittäin vain hyviä kokemuksia nuorista miehistä, jotka myyvät tietokoneita, kännyköitä, televisioita ja vastaavaa kodin elektroniikkaa. "Pojat" ovat asiantuntevia, palvelualttiita, luontevan kohteliaita ja mutkattomia niin DNA:lla, DataGroupissa kuin Gigantinkin elektroniikkaosastolla. Hyvää palvelua olen saanut jannuilta myös InterSportissa, vaikka joukkoon on eksynytkin jokunen, jolla on ehkä hieman asennoitumisvaikeuksia joutuessaan myymään "mummelille". 

Haluaisin ojentaa ruusun hienosta palvelusta myös markettien kassoilla puurtaville nuorille. Ihan sama, teititellääkö vai sinutellaanko minua. Reipas positiivinen asenne on tärkeintä ja  välittyy kyllä asiakkaalle.